Never felt like this before

muistakaa, että tää on mun eka tarina _ikinä_ joten tää on niin huonosti kirjotettua kuin olla ja voin ja mä ainakin itken verta lukiessani tätä mut en kyllä haluu poistaakkaan. Oon omasta mielestäni kehittynyt kirjoittajana joten uus fanfic ei oo kyl ihan näin sokerista/tönkköstä tekstiä eikä tarinakaan etene näin nopeasti. Toivottavasti kestätte lukea hahaha xx



Sara :

”Kiitos vielä kerran haastattelusta, one direction!” Sanoin ja napsautin lähetyksen poikki. Riisuin kuulokkeeni ja nousin seisomaan kätelläkseni poikia. Louis joka seisoi edessäni hymyili  ” hei, ihan mahtava radio show ja haastattelu ! oli ihan uskomattoman hauskaa” ”joo, ja kiitos teestä” Harry sanoi hymyillen hänen takaansa. Vastasin heidän hymyynsä ja kättelin myös Zaynia ja Liamia, jotka myös kiittelivät hurjan hyvästä haastettelusta. ” Nähdään pian Sara!” Liam sanoi kävellessään Zaynin perään. ” Hei tyypit, venatkaaa- aaah” Näin kaatuvan Niallin edessäni ja tunsin kuinka hänen kuumat teensä lensivät päälleni. ” Ei hitto Niall, varo vähän!” Louis sanoi rientäessään tuomaan minulle paperia. ”Ei se mitään” Kiitin paperista ja menin auttamaan Niallia ylös Liamin kanssa. ”Sattuiko ?” Kysyin aivan punaiselta Niallilta ” ei mutta oon tosi tosi pahoillani! Jos paitasi meni pilalle ostan heti uuden” Hymyilin ja pudistin vain päätäni ” Et tietenkään osta! Sen voi pestä!” Muut pojat olivat jo lähdössä joten kun Niall ja minä halasimme sujautin hänen hupparin taskuunsa lapun jossa luki että ’ kaipaan kyllä jotakin hyvitystä paidastani ja sen saat tehdä soittamalla, hahah :D 04401127698 – sara x

Lähdin studiolta vähän aikasemmin sillä pomoni antoi minulle loppupäivän vapaata kehujen ja likaisen paidan ansiosta. Laitoin itselleni poppareita ja rupesin katsomaan miehen puolikkaita. Painoin pausea kun keittiössä alkoi soimaan ’ Rock me’ 

Puhelimen näytöllä näkyi pelkkä numero joten en tiennyt kenelle se kuului ”Sara Valli” Kuulin kuinka toisesta päästä räjähti kuuluville erittäin tuttu nauru ” Niall, oletko se sinä?” nauru lakkasi hetkeksi ” Joo – hahah- nimesi on todella hassun kuuloinen!” Hymyilin ja palasin olkkariin” Joo, olenhan suomalainen! en olisi uskonut että soitat!” Niallin ääni oli yllättynyt ”kuinka niin? tallensin sen heti, pilasinhan paitasi” Purskahdin nauruun suu täynnä popparia ” Niall! unohda jo se paita!” Nauroimme molemmat vedet silmissä, lopulta kuitenkin onnistuimme lopettamaan. ”Voisinko viedä sut vaikka syömään” Kuulin Niallin kysyvän. Uskoisin olevani erittäin hulvaton näky, suu auki täynnä popparia, silmät varmaankin tarjottimen kokoiset ja koko kroppa ihan jähmettynyt. En ollut uskoa että ihastukseni, idolini ja roolimallini maailman isoimmasta bändistä pyysi minua syömään. ”haloo, sara ootko sä siellä ?” Niallin ääni katkaisi iloisen järkytykseni ”siis joo, öö mitä sä sanoitkaan?” Hädin tuskin pystyin pidättämään kauheaa hysteriakiljumiskohtausta joka olisi vienyt Niallin kuulon.” Niin että lähtisitkö ulos.. syömään tietty?” Siinä vaiheessa huusin jo tyynyyn mutta hillitsin itseni ja sanoin ”Joo totta kai ! ” Kuulin hädin tuskin Niallin iloisen äänen langan päästä ” Hyvä, haen sut huomenna kuudelta”

Heti kun puhelu katkesi heitin popparit ilmaan ja kiljuin ja pompin ympäri huonetta. Ilon kyyneleet valuivat silmistäni ja lattia tärisi pomppimiseni alla. Oli oikein ryhtyä toimittajaksi englantiin!

Seuraavana päivänä säntäilin talossani ihan paniikissa puhelin korvalla ” Julia! Mitä mä puen päälleni !?!” paras ystäväni oli varmaan erittäin kyllästynyt riehumiseeni mutta kärsivällisenä yritti rauhoitella jotta en kiljuisi hänen korvaansa ” Hei, kyllä sä jotain keksit. Älä stressaa, sä oot ihan sairaan kaunis vaikka muovipussi päällä. Mun pitää kuiteski nyt lopettaa ettei sun puhelinlasku oo mikää tonnin arvonen! Raportoi kaikki sitten facebookissa! heippa!” Huokaisin ja heitin puhelimeni sängylle. Julia oli oikeassa, en saisi soitella liikaa suomeen. Palasin vaatekomeroni eteen ja olin repiä hiukset päästäni valitsiessani vaatteita iltaa varten. Lopulta minulla oli kuitenkin asukokonaisuus ja kun katsoin kelloa järkytyin koska se oli jo kymmentä yli viisi.

Puin päälleni vaaleat vähän reikäiset farkut ja persikan värisen topin joka oli niin lyhyt että loppui juuri ja juuri housujen rajaan. Laitoin ruskean vyön housuihin koristeeksi ja lähdin meikkaamaan ja kihartaman hiuksiani. Juuri kun olin laittamassa mustia tennareitani jalkaan puhelimeni soi ja näin Niallin nimen näytössä. ” Sara” juoksin ikkunaan ja näin mustan auton odottavan etuovella. ” Moi, tuletko!?” Hymyilin kun näin Niallin vilkuttavan auton ikkunasta ” Joo!” Sanoin ja suljin puhelimeni. Otin ruskean laukkuni ja mustat ray banit ja riensin alas.

”wow! tota ilmestystä mä en saa pilata ruualla” Niall sanoi ja halasi minua. ” et itsekkään hullummalta näytä” Naurahdin punaisena ja katsoin häntä. Niallillä oli tavanomaiset farkut jotka hieman lököttivät ja musta t-paita jonka kauluksesta roikkuivat samanlaiset raybanit kuin minulla. Hän hymyili ja avasi minulle auton oven ja hän seurasi minua kun kömmin auton sisään. ” Nandosiin!” Niall huikkasi autonkuljettajalle enkä voinut olla hymyilemättä.

Niall oli selvästi vakioasiakas Nandosissa koska hänelle oli oma pöytä ja tarjoilija tiesi jo hänen vakiotilauksensa. Syödessämme huomasimme että meillä oli todella samanlainen huumorintaju ja yhtä suuri ruokahalu. Tosin syöminen oli erittäin hankalaa koska emme naurultamme pysyneet edes pystyssä. ” Mihin mennään ruuan jälkeen?” Niall kysyi odotellessamme jäkiruokaa.
”en tiiä.. sä varmaankin tunnet lontoon paremmin kun mä. oon asunut täällä vasta pari kuukautta.” sanoin ja katselin kuinka hän joi vettä. ” noh..mennäänkö vaikka leffaan?” hän ehdotti ja nyökkäsin kohti tarjoilijaa joka toi tilaamamme jäätelöt ” kuulostaa hyvältä” Sanoin samalla kun ahdoin suuhuni suklaajäätelöä. Juuri kun olimme tekemässä lähtöä Niallin puhelin soi ” Niall” hän vastasi ” ai moi Liam, mitä nyt?” Tarkkailin häntä ja huomasin kuinka hänen ilmeensä muuttui jotenkin tympääntyneeksi ” Pitääkö sinne mennä juuri tänään?” Hän kysyi puhelimessa olevalta Liamilta. ” ähh.. joo joo tullaan.” Hän sulki puhelimensa ja kääntyi minun puoleeni ” Sori, ei leffaa tänään. Meidän pitää tavata joitain uusia tuottajia…” Tiesin että en pystynyt peittämään harmistustani sillä huomasin kuinka Niall tuli vielä surullisemmakseni nähtyäni ilmeeni ”ei se mitään ! tänään oli tosi hauskaa!” sanoin ja hymyilin hänelle. Niallkin hymyili ja me lähdimme autolle joka vei minut kotiin. Niall halasi vielä pikaisesti ja minä riensin talooni.

Olin hetken aivan onneissani koska ilta oli ollut mitä mahtavin! Yhtäkkiä tuli kuitenkin kauhea todellisuuden isku. Sehän oli vain kertaillalinen, jonkin paidan takia. Eihän joku suuri julkkis jonka ympärillä pyörii joka päivä kauniita tyttöjä voinut minusta välittää. Olin itkun partaalla mutta onnellinen siitä että olin saanut kokea jotain mitä muut eivät. Luulin että Julia lähetti minulle raportointikäsky viestin mutta huomasin ilokseni että se olikin Niall. Viestissä luki ’ jäin taas korvausvelvolliseksi, nimittäin peruutetusta leffaillasta! Nähdäänkö Lauantaina leffan parissa? – Nialler x’ Olin häkeltyä onnesta, ja kaikki aikasempi masennus unohtui. Näppäilin nopeasti ’ joo! Nähdään silloin, sara’

Menin varmaan maailman onnellisimpana nukkumaan.

kpl 2

Niall:

"Kuinka kauan tää kokous viel kestää?" Kuulin Louisin kysyvän Zaynilta joka vain kohautti harteitaan ja keskittyi taas tuotantojohtajan mukamas tärkeään asiaan. " Seuraava käsiteltävä asia onkin jo sitten viimeinen-" ehkä ensinmäistä kertaa koko kokouksen aikana keskityin asiaan"- eli siis nyt jaetaan vähän sooloja kolmanteen albumiin jotenka kysymys kuuluu, kuinka paljon tai vähän olette valmiita ottamaan?" Kaikki meistä vilkuilivat toisiaan " Mä voin soittaa kitaraa" Sanoin koska ajattelin että minun ei tarvitsisi laulaa niin paljon koska olin ollut mukana kirjoittamassa lauluja " Ei käy Niall, sun pitää laulaakkin, fanit haluaa niin ja me myös" Harry sanoi ja katsoi minua merkitsevästi koska tiesi että halusin itsekkin laulaa "No, jos mä soitan  JA laulan?" Kysyin hymyillen ja asia saatiin sovittua. " Kahden kuukauden päästä on sitten uusi kokous tärkeämpien asioiden merkeissä" Lähdimme kaikki huokaisten ulos huoneesta.

Onneksi kokous ei ollut pitkä ja asiat saatiin nopeasti päätökseen. Ruuhkan takia jouduimme odottamaan aulassa autojamme. Olin hieman ärsyyntynyt koska olisin halunnut mielummin olla leffassa Saran kanssa. " Haloo! maa kutsuu Niall Horania" Säpsähin kuullessani nimeni ja nostin katseeni minun ja Saran viesteistä. " täh?" Kysyin Louisilta joka hymyili ovelasti. " Sä oot ihan muissa maailmoissa, kenen kaa sä viestettittelet ?" Louis kysyi ja yritti viedä puhelimeni mutta onneksi ehdin ajoissa siirtää käteni pois hänen ulottuviltaan. " en kenenkään " Sanoin ja luulin asian jääneen siihen, mutta ei tietenkään. Yhdessä hetkessä minua pörrötettiin hiuksista, kutitettiin ja joku oli jopa puoliksi päälläni ja tietysti joku otti puhelimeni. Kun sain vihdoin naurultani paussia huomasin että pojilla oli puhelimeni " high five ! " Harry sanoi ja antoi jokaiselle vuorollaan ylävitosen. " Noniin, katsotaampas mitä täällä on" Louis sanoi ja muut kerääntyivät hänen olkansa taakse. " tylsää.. tylsää.. tylsää.." Louis sanoi selaillessaan Saran ja minun viestejäni. "äh lou, anna puhelimeni takasin" Sanoin huvittuneena. Meitä ei onneksi haitannut jos luimme toistemme viestejä, mutta emme kuitenkaan tehneet sitä usein sillä arvostamme toistemme yksityisyyttä " hold your horses, mikäs tää on-" louis sanoi ja alkoi lukea viestiä ääneen"- Pidetään leffailta meillä, tuun hakemaan sut huomenna  kuudelta t. Nialler" Louis  heitti puhelimen minulle. " Meillä ois vähän asiaa Niall" Louis sanoi ovelasti. " Onneksi autot saapuivat ja pääsin nukkumaan! Olin tosi väsynyt.

Sara:

Katsoin asuani vielä kerran peilistä ja olin melko tyytyväinen rentoon leffa-asuun johon kuului pelkkä harmaa huppari ja vaaleat housut. Hiukset olin laittanut vain löysälle nutturalle. Katsoin kelloa ja se näytti jo tasan kuutta ja kun vilkaisin ulos ikkunasta näin mustan auton talon edessä " Aina ajoissa" sanoin ja hymyilin itsekseni. Tarkistin vielä meikit ennen kuin lähdin ulos.
"Moi Niall" Sanoin ja hän moikkasi minua pirteästi ja kun hän halasi tunsin perhosten olevan vatsassa ja lopulta me molemmat kömmimme autoon.
"Oon tosi innoissani ! sun talo on varmaan upee" hihkuin innoissani. Niall vain nauroi " haha! et tiedäkkää mikä yllätys sua oottaa-- ja ei, en tarkota ruuan määrää sara" Niall naurahti nähdessään huvittuneen ilmeeni.

En ollut uskoa silmiäni kun auto kaarsi ison valkoisen omakotitalon, tai siis ison kartanon pihaan. Niall johdatti minut sisään ja heti ulko-ovesta tullessa jokapuolella oli tosi paljon tilaa. Heti ensinmäiseksi huomasin keittiön ja suuntasin sinne. Suustani pääsi ihastunut "vau" samalla kuin pyörin ympyrää jotta saisin jokaisen kulman kauniista huoneesta ikuistettua. Niall oli juuri sanomassa jotain kun pirteä vaaleatukkainen nainen astui hymyillen keittiöön. Tunnistin hänet oitis Mauraksi " Hei sara! Niall onkin kertonut tulostasi! Mukava tavata" Maura tuli kättelemään " Joo, varmaan tiedätkin- tässä on mun äiti" Niall sanoi " Kiirehdi Nialler, ystäväsi odottavat jo olohuoneessa" Maura sanoi ja lähti muualle Vilkaisin Nialliin " onko täällä muitakin?" Kysyin ja tajusin järkyttyneenä että minulla ei ollut mitään kivaa päällä. Vilkaisin nopeasti vaatetustani " äh ei hätää, näytät kivalta" Niall sanoi " tule" Lähdin seuraamaan häntä suuren liukuoven luokse.

Niall asteli sisään muina miehinä mutta minä jäin oven suuhun seisomaan. En ollut uskoa näkymääni edessäni oli täydellinen kotikatsomo kokoelma ja kolme isoa sohvaa. Näin kuinka Liam ja Louis istuivat vierekkäin mutta heidän välissään istui Eleanor ja Danielle, toisella sohvalla minulle hymyilivät Zayn ja Perrie jonka vieressä istui Harry joka yritti saada suullaan koppia Louisin heittämästä popparista, hän epäonnistui ja kääntyi puoleeni. " Moi sara, aiotko sieltä tätä elokuvaa katsoa?" Hän sanoi ja muut naurahtivat. En voinut liikuttaa jalkaanikaan. Olisi tehnyt mieli kirkua ja pomppia ympäri huonetta ja yhtäkkiä tajuntaani tärähti kuinka ääliöltä vaikutin "öömm joo.. siistiä" sanoin ja istuin Niallin viereen sohvalle. Hän katsahti minuun ja piristyi kun huomasi minun olevan pelkkää hymyä. " ai höh, eikö me saadakkaan kiljumiskohtausta" Louis sanoi ja koko sakki nauroi.
Elokuva oli oli hauska mutta suurimman osan sitä vilkuilin vieressä istuvaa Niallia. Joka kerta kun vilkaisin häntä, tutut perhoset velloivat vatsassa ja hymy nousi huulilleni. Se oli ihanin tunne maailmassa. Onneksi kukaan ei kuitenkaan huomannut tuijotteluani, koska yritin tehdä sen tosi salaa.

"Krhm sara, ootko sä hereillä?" Niall kuiskasi korvaani. Avasin silmäni ja huomasin pääni olevan Niallin rinnan päällä " Apua ! anteeksi ihan hirveästi-" Nousin aivan punaisena ylös ja vilkaisin naurava Niallia " -oon tosi pahoillani.. kuinka kauan mä oikeen nukuin.. öö sun päällä?" Niall nousi myös ylös ja tuli luokseni " et kauaa, älä huoli" Hän sanoi ja siirsi hiussuortuvan korvani taakse mikä sai minut punastumaan vielä enemmän "huh! paljonko kello on?" kysyin ja Niall vilkaisi rannekelloaan " viittä vaille yksi" Tajusin että olin nukkunut niallin päällä melkein kolme tuntia. " sä voit jäädä yöksi, äiti laittoi sulle jo vuoteenki" Niall sanoi hilpeästi, tarttui minua kädestä ja johdatti minut suureen vierashuoneeseen. " Kiitos tosi paljon Niall!" Sanoin " Ainiin ja hyvää yötä" huikkasin ja annoin pienen suukon hänen poskelleen" Niall hymyili ja lähti sitten itsekkin nukkumaan.

Huomasin että olin saanut yöpaidakseni jonkun Niallin valkoisen t-paidan mikä tuoksui aivan häneltä.
Paita oli ehkä hieman liian iso muttei se haitannut.
Päivä oli ollut elämäni parhain! Leffailta one directionin kanssa, yötä Niallin luona ja lisäksi shoppailu treffit elin, danin ja perrien kanssa viikonloppuna ! En malttanut odottaa.

kpl 3

Niall:

Heräsin aamulla yllättävän pirteänä mutta ajattelin jäädä kuitenkin sänkyyni vielä makaamaan. Tunsin mahani murisevan ja tunnistin näläntunteen heti joten nousin sittenkin heti ylös sängystä ja lähdin venytellen alakertaan kohti keittiötä.

Alakerrassa kuulin tutun kappaleen melodiaa ja mitä lähemmäs keittiötä tulin sitä selkeämmäksi One Thingin sanat kävivät ja kun pääsin keittiön ovelle näin edessäni Saran joka tanssi minun valkoinen paita päälläni ympäri keittiötä. Olin tyystin unohtanut hänet mutta nyt kun katselin miten hän säntäili ympäri keittiötä tajusin että en voinut kääntää katsetta hänestä.

" ... I need that one thing and you've got that one thing.."

Sara oli niin suloinen tanssiessaan ja laulaessaan etten halunnut kuin vain katsella. Tunsin pakottavaa halua mennä riehumaan hänen kanssaan ja nostaa hänet syliini ja pyöritellä häntä ympäri huonetta mutta hänhän oli vain kaverini, eikö niin?

Huomasin että oli oman sooloni vuoro

" Now I'm climing the walls, but you don't notice at all, that I'm going out of my mind, all day and all night"

Tajusin että sanat sopivat tilanteeseen täysin mutta olin silti epävarma kaikesta.

Sara pyörähti ympäri kuullessaan ääneni ja vatsani kiepahti varmaan ympäri koska hän oli niin söpö punastuneena. Hän tuijotti minua aika kauhistuneena mikä sai minut pidättelemään naurua.

Tuijotimme toisiamme ainakin kymmenen sekuntia ja räjähdimme molemmat nauramaan.

"Niall! tosi reilua hiippailla täällä kun toinen tekee aamupalaa" Sara sai sanotuksi naurunsa seasta mutta minä en pystynyt edes vastaamaan sillä makasin melkeen kaksinkerroin lattialla.

"HEI! ei ollut noin hauskaa!" Sara huusi ja huomasi sitten iphonen kädessäni. Olin murto-osan nopeampi ja lähdin juoksemaan kohti yläkertaa yhä nauraen mikä sai minut aika lailla kompuroimaan. 

"NIALL JAMES HORAN!" Sara sanoi ja lähti juoksemaan perääni hihittäen.

Hän sai paidan helmastani kiinni mutta ote lipesi joten suuntasin kohti eteisaulaa jossa Sara sai kädestäni kiinni ja vetäisi minut lähelle itseään.

Lopetin nauramisen ja me seisoimme toisiamme vastakkain tuijottaen toistemme silmiä. Huomasin että Saran silmät olivat kauniin vihreät ja jotenkin vaistoamaisesti siirryin lähemmäs häntä ja miltei tunsin hänen hengityksensä poskellani olin ja jo aikeissa laskea kädet hänen lantiolleen mutta sitten tunsin kuinka puhelin vedettiin kädestäni ja kuulin kuinka iloinen nauru alkoi. Pieni pettymys valtasi hetkellisesti mieleni mutta sitten kaappasin saraa takaa päin kovaan halaukseen ettei hän pystyisi liikkumaan. Samassa ovi avautui ja Louista seuraten kaikki neljä poikaa astuivat sisään ja he jäivät tuijottamaan meitä oven suuhun erittäin vihjailevat ilmeet kasvoillaan. " Pojat, me taisimme keskeyttää näiltä kyyhkyläisiltä jotain" Louis sanoi ja ihan varmasti me molemmat punastuimme yhtämäärin ja tajusin samassa että me molemmat olimme alusvaatteilla ja t-paidoissa ja vasta sitten tajusin päästää irti hänestä. "öää.. ei tässä mitään, tulkaa sisään" sanoin haroessani hiuksiani. Sara oli aivan punainen " niin, ei me täs mitään" Hän hihitti hermostuneesti ja lähti sitten edeltä keittiöön. Me neljä seurasimme häntä ja Harry iski silmää ja tökkäsin häntä vatsaan milloin me kaikki rupesimme taas nauramaan.

kpl4

Sara:

Viikot vierähtivät nopeasti ja minusta ja Niallista tuli koko ajan parempia kavereita. Olimme lähes erottamattomat ja muiden mielestä olimme ihan koko ajan yhdessä, vaikkakin mielestäni olimme liian vähän!  Kaikki muut olivat lähes varmoja että seurustelimme salaa vaikka tosiasia oli että olimme vain tosi hyviä ystäviä, pakko myöntää että olisin halunnut olla Niallille enemmän kuin ystävä mutta en tietenkään uskaltanut sanoa mitään, vieläpä kun en ollut varma hänen tunteistaan ja  joka kerta kun olin Niallin kanssa olisin halunnut olla hänen kanssaan koko loppuelämäni enkä lähteä päivän päätteeksi kotiin. 

Heräsin puhelimen soittoon ja en unisilla silmillä nähnyt että kuka soittaa mutta vastasin silti " Sara" mutisin puhelimeen ja melkein putosin sängyltä kun toisesta päästä räjähti viisi eri ääntä " HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ SARA !!" Olin melkein unohtanut että täyttäisin tänään kahdeksantoista ja se ei tiennyt hyvää mutta en halunnut miettiä sitä vielä. " Ai hei pojat, ja kiitos! en olisi muistanutkaan" Kuulin piippauksesta että Niall laittoi kaiuttimen pois päältä " Mulla on sulle yllätys" Hänen äänensä kuohui iloisuutta ja salaperäisyyttä. Olin jo noussut ja kävelin ikkunan ääreen samalla kun tee kiehui pannussa. " Minkälaisen yllätyksen ?" Kysyin ja katsoin kuinka maa oli hennossa lumi kerroksessa sillä pari päivää sitten oli satanut ensilumi, olihan jo marraskuun loppu. " en kerro mutta lähetän sinulle kohta listan mitä sinun pitää pakata" Niall nauroi ja päätti puhelun ja melkein saman tien tuli viesti " Pakattavaa: Juhlallista, rentoa, bikinit ja muut tarpeet ♥ - N " Katsoin viestiä pitkään " Mihin ja milloin lähetään ?" Kysyin ja sain vastaukseksi vain " Huomenna ja en kerro ;)"  Onneksi minulla oli juuri sopivasti töistä vapaata torstaista sunnuntaihin.

Olin aivan hermona. Niall oli ilmoittanut hakevansa minut kahdelta joten jouduin heräämään aikasin ja pakkaamaan. Pakkasin joitain olovaatteita ja muita perustarvikkeita kuten meikit ja pesuvälineet. Laitoin mukaan myös mustat sidottavat bikinit ja valkoisen olkaimettoman mekon jossa on pitsinen yläosa ja helma silkkistä ja siihen mustat korkokengät ja bleiserin. Kello oli jo puoli kaksi kun sain viimesteltyä meikkini ja hiukseni. Olin laittanut tummansiniset farkut ja silkkikauluspaidan ja sen alle valetopin ja olin ensi kertaa vähänkin tyytyväinen ulkonäkööni. Laitoin ugit jalkaan ja mustan takkini ja lähdin vetolaukkuni kanssa alas jossa Niall odottikin jo minua. Hän halasi minua ennenkuin ehdin sanoa sanaakaan" Moi, laita nää sun korviin" Niall sanoi ja ojensi ipodin ja kuulokkeet. Samalla kun autonkuljettaja laittoi laukkuni takakonttiin minä ja Niall istuimme autoon. " laita ne korviisi" Niall toisti silminnähden jännittyneenä, ja olin hieman yllättynyt ettei hän pomppinut paikallan. " joo joo hassu" Sanoin hänelle ja asetin kuulokkeet korviin. Niall näppäili ipodin kanssa jotain ja sieltä alkoi saman tien kuulua 'Take me home' albumin kappaleita. 

Niall:

Heti kun Sara laittoi kuulokkeet korviinsa sanoin autonkuljettajalle että veisi meidät satamaan. Hän lauloi itsekseen musiikin tahdissa They don't know about us:sia jonka tiesin olevan hänen lempibiisinsä levyltä. Hän heilutteli päätään ja hiuksiaan ja hymyili itsekseen silmät kiinni joten pystyin helposti katsella häntä ilman että hän huomasi sitä. Sara oli erityisen kaunis tänään ja oli ihanaa katsella kuinka hän hymyili ja heilutteli pitkiä ruskeita hiuksiaan musiikin tahdissa. Olin niin onnellinen siitä mitä tulisi toivottavasti tapahtumaan ja en malttanut odottaa vaan teki mieli heti kaapata hänet syleilyyn ja viedä kotiin jossa pystyisn helliä häntä aina kun vain haluaisin.

Saavuimme satamaan ja otin ipodin Saralta joka oli aivan täpinöissään koska hänellä ei ollut mistään mitään aavistusta.  " Niall, miks me ollaa satamassa ? Niall, mihin me mennää? Mitä ihmettää..." Hänen touhotusta oli niin ihana katsoa. Puolet hänen puheestaan meni ohi korvien sillä keskityin enemmän katselemaan hänen iloista olemustaan, nauravia silmiään ja valloittavaa hymyään. " Niall, Niall !?! Milloin me lähdemme?" Katsahdin kelloa " Nyt" Sanoin ja lähdin johdattamaan häntä kohti lähtöporttia. "Laivaan olisi päässyt jo puolituntia sitten mutta ei se mitään " Sanoin kun kävelimme siltaa pitkin laivaan " vau! en oo ollu koskaan näin isossa laivassa !! täähän on jättimäinen verrattuna johonki siljaan" Katsahdin saraan " mikä on silja ?" kysyin ja naurahdin hänen puheilleen.

"Äh, unohda! mikä laiva tää on?! WAU" Hän sanoi ihastellen kun pääsimme kauppakäyvälle " tää on aika kallis laiva, tai siis ei täällä oo kauheesti tavallisia  ihmisiä, ei me voida mennä semmosilla koska eihän me saatas omaa rauhaa ollenkaan" Sanoin hänelle kun suuntasin hyttiämme kohti samalla kun Sara tuli intoa hihkuen perässäni " niin joo.. " Kävelin hyttikäytävää pitkin ja tiesin että olisimme kohta perillä" 1250.. 1251..1252.. 1253 tässä !" Sanoin ja avasin oven kortilla, ja väistin niin että Sara pääsi hyttiin sisään. 

Sara:

"YLLÄTYYYS!!" Ihmisjoukko edessäni huudahti ja kiljaisin niin kovaa että parista naapuri hytistä katseli uteliaita ihmisiä, jotka hekin olivat ilmeisesti rikkaita. Mutta vähemmästäkin pidin meteliä ! edessäni seisoi Liam ja Danielle, Louis ja Eleanor, Zayn ja Perrie ja Harry jotka kaikki hymyilivät sädehtivästi ja olivat kaikki kuin julkkiksia, tai siis juuri niitähän he olivat.

Käännähdin Niallin puoleen ja hyppäsin hänen kaulaansa ja hän pyöräytti minua pari kertaa nauraen ja minä taas melkein itkin ilosta. " Voi Nialler, kiitoskiitoskiitoskiitos! Maailman parhaimmat synttärit !" Sanoin ja annoin hänelle suukon poskelle ja upotin vielä kerran pääni hänen kaulansa tuoksuun ennenkuin päästin vastahakoisesti irti ja palasin hänen perässään hyttiin. " Voi sara kultaseni, tämä muuttuu vielä paljon paremmaksi" Louis sanoi ja iski silmäänsä.

Niall kertoi että olisimme yhteensä kolme yötä laivassa ja yhden yön Dublinissa. Minä nukuin Niallin kanssa samassa hytissä ja muut olivat omien tyttöjensä luona ja Harry oli Liamin ja Daniellen kanssa.

Kiertelin hyttiäni ja yhtäkkiä mieleeni pukahti. "Niall.. täähän on ihan huikeen iso hytti ! poreamme ja sauna ja kaikkee!! onks tää joku luxus ?" Niall vain hymyili ja makoili sängyllä " Sara, on tää-"nähdessään huolestuneen ilmeeni hän jatkoi "-ja ei sun ei pidä maksaa mitään! muista että me ollaan rikkaita ja mä _haluan_ maksaa sulle kaiken sun synttäreiden kunniaks!" Teki mieli ruveta taas itkemään ilosta mutta sen sijaan hyppäsin Niallin päälle sängylle ja haastoin hänet tyynysotaan. Uskoisin että huutomme ja naurumme kuuluivat kauas käytävään.

kpl 5

Sara:

Heräsin Niallin kainalosta mikä ei enää ollut kiusallista sillä olimme niin hyviä ystäviä. Katselin Niallin kasvoja kun hän nukkui ja hän näytti niin uskomattoman suloiselta että minun olisi tehnyt mieli hukuttaa hänet halauksilla. Niall raotti silmiään ja kun hän huomasi että tuijotin häntä, hän hymyili minulle ja pörrötti hiuksiani.
"Pue päällesi niin ehdimme aamupalalle!" Hän sanoi ja oli heti hereillä sillä muisti ruokailun. Minä vain nauroin ja osoitin meitä ja me molemmat rupesimme nauramaan vielä enemmän sillä huomasimme että olimme nukahtaneet eiliset vaatteet päällä."Jes! sittehän me voidaan lähtee heti" Niall sanoi ja tarttui minua kädestä johdattaessaan minua ovelle ja avasi oven. Samassa hän käännähti ympäri ja halasi minua samalla kun pyöritti minua ympäri käytävää " Miltä nyt tuntuu olla 18?" hän kysyi samalla kun laski minut takaisin maahan. Nauroin vedet silmissä ja tönäisin häntä leikkisästi ja me lähdimme ruokailemaan.

Muut olivat jo syömässä paitsi Zayn joka oletettavasti nukkui vielä sillä tiesin ettei hän ollut aamuihmisiä. Meninmme Niallin kanssa hakemaan ruokaa ja valitsimme molemmat lämpimät voileivät, tosin Niall otti kaikkea muutakin joten palasin ennen häntä pöytään. Muut puhuivat innoissaan jostakin ja kun istuin pöytään he katsoivat minua jotenkin kuin he tietäisivät jotain mitä minä en " Mitä?" Kysyin heiltä mutta samassa Niall tuli pöytään " ei mitään, älä heistä välitä!" Hän sanoi  ja mulkaisi muita. Olin jo syönyt joten Niall sanoi että voin mennä Perrien, Eleanorin ja Daniellen kanssa takaisin hyteille.

 " Menemme tänään bilettämään joten ajattelimme että voisimme yhdessä päättää mitä laitamme päällemme" Danielle sanoi " Haluammehan tehdä poikiin vaikutuksen" Eleanor jatkoi ja nyökkäisin iloisena. " Laitan valkoisen pitsimekkoni" sanoin hymyillen ja näytin heille valkoista olkaimetonta mekkoa jossa oli pitsinen yläosa. He taputtivat innoissaan käsiä ja kehuivat valintani maasta taivaisiin. He näyttivät omat mekkonsa jotka olivat kaikki täydellisiä. Daniellella ja Eleanorilla oli tuubihameet ja paidat ja Perriellä oli ihana glittermekko. Laitoin mustat korkokengät ja mustan bleiserin ja kiharsin vielä hiukseni ja viimeistelin vielä meikkini. "Juhlat eivät ala vielä vähään aikaan, joten joudumme vältellä poikia jotta he eivät nää asujamme ennen iltaa" Perrie sanoi ja olimme samaa mieltä. Lähdimme alas kauppakäytävälle mikä oli ehkä isoin laivan kauppakäytävä mitä olin ikinä nähnyt. " Meillä on noin 4 tuntia ennen kuin menemme ravintolaan missä poikien pitäisi odottaa meitä" Danielle sanoi kun me kaikki neljä kävelimme käsikynkkää pitkin käytävää. Hymyilimme parille pojalle jotka vihelsivät peräämme "VOI EI" huusin hihittäen kun näin poikien tulevan vastaan. Lähdimme nauraen juoksemaan kohti hyttikäytäviä ja Zayn oli äkännyt meidät joten he lähtivät juoksemaan peräämme. " Hei tytöt! Miks te juoksette meit pakoon?" Kuulin Niallin huutavan mutta kukaan meistä ei pysähtynyt vaan juoksimme hihittäen eteenpäin. "tänne!" danielle kuiskasi ja veti meidät pieneen rakoon ja yritimme pidätellä naurua kun pojat kävelivät ohi. Piilomme kuitenkin paljastui kun Daniellen puhelin alkoi soimaan "Shit! se on Liam" Aloimme taas juosta koska he olivat huomanneetmeidät . "hei pysähtykää" Louis huusi naurahtaen mutta me juoksimme  niin kovaan mitä koroilla ja naurultamme pystyimme. Lopulta saimme heidät karistettua kannoiltamme ja päätimme suunnata elokuviin. Menimme istumaan laivan pieneen elokuvateatteriin ja huomasimme että siellä pyöri American Pie ja olimme ainoat salissa.

Tulimme nauraen ulos salista ja huomasimme että meillä oli vielä tunti aikaa ennenkuin suuntaisimme ravintolaan. Emme halunneet mennä hyteille sillä pojat olivat luultavasti siellä odottamassa paluutamme joten päätimme mennä vielä hetkeksi kaupoille. Olimme katselemassa laukkuja kun Niall lähetti minulle viestin ja kysyi missä olimme. Katsoin kelloa " Voi ei! meidän pitää mennä" sanoin kun hekin vilkaisivat kelloaan ja me lähdimme kiiruhtamaan kohti ravintolaa.

Kun saavuimme paikan päälle henkäisin ihastuksesta. Kaikki pojat istuivat pöydässä mustat puvut päällä ja pöytä sijaitsi hiljaisessa kulmassa missä meitä ei häirittäisi. Suurista ikkunoista näki kauniin auringonlaskun suoraan pöydästä ja tunnelma oli tosi romanttinen. Pojat nousivat seisomaan kun he näkivät meidät ja Niall tuli vetämään tuolin jotta pääsisin istumaan pöydän päähän mutta ennen kuin istuuduin, halasin häntä ja kuiskasin kiitos hänen korvaansa. Hän hymyili minulle ja meni istumaan omalle paikalleen. " Tänään on tärkeä ilta, Sara" Niall sanoi ja kaikki kääntyivät hymyilemään minulle. Tarjoilia tuli pöytään ja annoimme tilauksemme. Tunnelma oli erinomainen ja ruoka oli taivaallisen makuista. Juttelimme kaikesta maan ja taivaan välillä ja punastelin vähänväliä sillä Niall kehui minua päästä varpaisiin melkein koko ruokailun ajan. " Minulla on pari yllätystä sinulle" Hän sanoi ja osoitti Tarjoilijan kantamaa kakkua kohti ja suuni loksahti auki. En ollut varmaan koskaan nähnyt noin suurta kakkua ja vielä niin herkullisen näköistä. Vesi nousi kielelle sillä olin suuri suklaan ystävä. Niall tarjosi minulle kakkuveistä ja leikkasin itselleni palasen. "vau" sanoin kun maistoin kakkua, mutta kukaan muun ei voinut sanoa mitään koska heillä oli suut täynnä kakkua mikä sai minut hihittämään.

Kun joimme illan päätteeksi vielä valkoviiniä huomasin kuinka Louis nyökkäsi Niallille joka punastui ja katsoi sitten Harryyn joka kohotti peukalot ylös. Ennen kuin Niall nousi hermostuneesti ylös Liam puristi häntä rohkaisevasti olkapäästä. "Noniin sara" Niall sanoi ja katsoi vielä kerran Liamiin ennenkuin jatkoi " Koska tänään on tärkeä päivä elämässäsi, sillä olethan nyt täysi-ikäinen, halusin antaa sinulle parhaan mahdollisen lahjan" Hän sanoi ja olin jo kiittämässä risteilystä minkä oletin olevan se tärkeä lahja mutta pidin suuni kiinni sillä hän piti niin pitkän tauon. Katseeni kiersi kaikkien muiden ilmeissä jotka vaihtelivat poikien jännittyneestä ilmeestä tyttöjen 'aw' ilmeisiin minun hämmentyneeseen ilmeeseeni. "Nimittäin itseni" Niall sanoi. Kaikki kääntyivät katsomaan minua kun hänen sanansa tulivat hiljalleen tajuntaani. " S-siis tarkoitatko.." en saanut sanaakaan suustani " niin jos siis haluat olla tyttöystäväni" Niall sanoi hieman pelästyneenä sillä en ollut sanonut vielä myöntävää vastausta. Ilon kyyneleet tulvahtivat silmiini ja nousin hiljalleen ylös ja kävelin Niallin luo ja otin hänen kasvonsa käsieni väliin ja suutelin häntä pitkään. Tunsin kuinka hän hymyili  meidän suudellessamme ja päästin vihdoin hänet menemään " oletan että kyllä" Niall sanoi ehkä iloisin hymy kasvoillaan. En vastannut vaan nauroin ja suutelin häntä vielä kerran jonka jälkeen kaikki taputtivat ja hurrasivat.

Kävelimme käsi kädessä kohti hyttiä ja luulen että kasvoilleni oli pinttynyt päättymätön hymy. En voinut uskoa että unelmani oli käynyt vihdoin toteen ja sain kutsua Niallia poikaystäväkseni! Juuri kun sain hytin oven suljettua Niall painoi minut seinää vasten "Niall.." Sain hädin tuskin kuiskauttua. Hän painoi sormensa huulilleni " Alusta asti olen halunnut että olet minun. Alusta asti olen halunnut tehdä sulle näin" Hän sanoi kun laittoi hiussuortuvan korvani taakse ja alkoi sitten suudella niskaani. Nostin käteni hänen kaulansa taakse ja leikin hänen  hiuksillaan. Hän nosti minut syliinsä ja kiersin jalkani hänen ympärilleen jotta en tippuisi hänen sylistään ja hän suuteli minua vielä kerran huulille ja tunsin kuinka hänen hengityksensä oli käynyt hieman kiivaammaksi. Hän kantoi minut sängylle ja kumartui suutelemaan minua. Vedin hänet lähemmäksi juuri kun oveen koputettiin"Shit" Niall sanoi hiljaa muttei mennyt avaamaan ovea vaan katsoi minua kun makasin sängyllä onnellisena. Oveen koputettiin taas ja Niall meni avaamaan ja näki Liamin seisovan ovella. "Mitä nyt?" Niall sanoi hieman ärtyneesti sillä Liam oli keskeyttänyt meidät. "Ajattelimme mennä baariin, tuletteko mukaan?" Niall nyökkäsi ja viittoi minua hymyillen tulemaan mukaan. Nousin ylös ja tartuin häntä kädestä mutta hän ottikin minua vyötäröltä kiinni ja veti lähelleen ja antoi suukon poskelleni ja lähdimme seuraamaan muita.

kpl 6 

Sara: 

Baari johon menimme oli aika tavanomainen mutta kuitenkin sivistyneempi kuin mikätahansa katubaari, toki sielläkin oli känniläisiä jonkin verran mutta eivät he meitä häirinneet. Löysimme pienen kulmapöydän josta tilasimme juomamme. Niall, Louis, Harry ja Zayn tilasivat vaikka mitä mutta Liam sanoi ottavansa vain yhden oluen. Minä en juonut paljoa joten otin vain siiderin aivan kuten muutkin tytöt. "Mennään tanssimaan" Perrie ehdotti ja me kaikki menimme hänen perässään. Tosin pojat jäivät virnuillen katselemaan meitä. Tanssimme pienessä neljän porukassa ja huomasin sivusilmällä että Niall lähti joko ulos tai hakemaan lisää juotavaa. Sanoin tytöille että lähtisin hänen peräänsä ja he nyökkäsivät mutta juuri kun käännyin ympäri näin jonkun alkoholilta haisevan miehen seisovan nenänkosketus etäisyydeltä minusta, "Anteeksi kauheasti" Sanoin ja olin jo lähdössä kun hän tarttui kädestäni "Pojat tulkaas tänne, tääl on tyttöjä" Hän huikkasi joillekin tyypeille joiden naamalle tuli kauhea virne ja he lähestyivät meitä. Käännyin katsomaan Perrietä ja Eleanoria ja huomasin että Danielle oli mennyt Liamin kanssa jonnekkin. Pojat tulivat luoksemme ja he olivat selvästi päissään " Sori, mutta meillä kaikilla on poikaystävät" Eleanor sanoi kuvottuneena kun yksi pojista laittoi käden hänen harteilleen " Niin me" Sanoi poika joka oli näpräsi Perrien hameenhelmaa mutta lopetti kun Perrie meni aivan Eleanorin kylkeen kiinni. Yritin irrottaa miehen otetta kädestäni ja etsin epätoivoisesti Niallia. "Tuu, mä tarjoon juomat" Poika hekotti ja lähti ruihtomaan  minua kohti tiskiä "Hei idiootti, lopeta" Näin ja huomasin että olin hukannut Perrien ja Eleanorin ja katsahdin takaisin meidän kulmapöytään jossa he istuivatkin jo Louisin ja Zaynin kainaloissa. "Hemmetti sentään, päästä jo irti!" Sanoin pojalle joka oli siirtänyt kätensä liian alas lantioltani. " Nyt hiljaa likka, kohta tää muuttuu paljon paremmaksi" Hän sanoi ja yritti hivuttaa kättään hameeni alle mutta sitten joku tönäisi hänet pois ja huomasin riemukseni että se oli Niall, erittäin vihainen Niall. " Kosketkin vielä tyttöystävääni, ni löydät ittes ton merren pohjalta ääliö" Hän sanoi ja kääntyi sitten huolestunut ilme kasvoillaan minun puoleeni "Sara, olen niin pahoillani, oletko kunnossa kulta?" Halasin häntä enkä voinut olla huomaamatta perhosia jotka aiheutuivat hänen hellittelynimestään jolla hän kutsui minua ja tartuin häntä tiukasti kädestä " Olen, nytkun sä tulit"  Sanoin ja kiiruhdimme takaisin pöytäämme. " Mihin Danielle ja Liam meni ?" Kysyin "Hyttiin" Zayn sanoi tietävä ilme kasvoillaan. "Mekin taidamme tästä lähteä-" Niall sanoi ja katsoi minuun ja nyökkäsin"-luulen että olemme saaneet tarpeeksi draamaa tälle päivälle" Moikkasimme muita ja lähdimme hyttiin. 

Niall ei ollut niin kännissä kuin olin kuvitellut mutta hihittelin silti melkein koko illan hänen typerille jutuilleen. Hän kaappasi minut syliinsä ja kantoi minut sängylle " Mihin jäimmekään ennenkuin meidät keskeytettiin?" Hän sanoi vihjaillen ja kumartui ylleni. Tartuin häntä niskasta ja suutelin hymyillen " Mä rakastan sua niin paljon, Sara" Hän sanoi kun siveli kasvojani " Rakastan sua enemmän" Ja katsoin hänen paljasta yläkroppaansa ja sivelin hänen vatsalihaksiaan.

Hän alkoi avata mekkoni vetoketjua ja upotin sormeni hänen hiuksiinsa samalla kun hän suuteli minua solisluiden kohdalta. Hän tarttui minua lonkan kohdalta ja veti minua entistä lähemmäksi.
Luulen ettei onnellisuuteni ja hyvän olon tunteeni voinut muuttua yhtään paremmaksi kun tunsin että Niall todella rakastaa minua ja minä häntä.

Heräsin siihen kun Niall sivelee käsivarttani hiljaa. Käännän katseeni ja huomaan hänen katselevan minua ja hän on niin rakastuneen näköinen että minun teki mieli ruveta itkemään koska tajusin että minä, sara, olin se onnekas tyttö joka teki hänet onnelliseksi. "Me teimme sen rakas" Hän kuiskasi ja antoi suukon otsaani. Ilon kyyneleet alkoivat virrata silmistäni ja halasin häntä " Nialler, olen niin onnellinen" Hän vastasi myöntävästi ja kertoi että huomenna olisimme Dublinissa. Annoin hänelle vielä suukon ja menin valmistautumaan uuteen päivään.

Niall:

Makoilin sängylläni ja katsoin kuinka kauniisti sara laittoi itseään. Samassa joku koputti oveen ja menin avaamaan. Danielle ja Eleanor seisoivat edessäni ja haroin hiuksiani kun tajusin että seisoin heidän edessään pelkät pyjaman housut jalassa "Rankka yö vai ?" Danielle hihitti ja säntäsi Eleanor perässään ohitseni hyttiimme. " Sara! Sara!" Mennään  uimaan! pojat tulevat mukaan!" Suljin hytin oven ja kävelin heidän perässään peremmälle hyttiin missä he jo innokkaina etsivät Saran bikineitä " Ai tullaan vai?" Kysyin. He kaikki katsoivat minuun päin jotenkin kummastuneina "Mitä ?" Sanoin ja katselin heitä " Eikö muka näkymä tytöt bikineissä innosta ?" Eleanor sanoi vihjailevasti ja me kaikki nauroimme vedet silmissä. "No siinä tapauksessa.." Naurahdin ja kaivoin omatkin uimashortsit laukustani ja seurasin jo tyttöjä kohti yläkerran hissejä joka veisi meidät kattoterassin uimalaan. Minusta oli suloista katsoa Saraa joka hyppeli käteni hänen kädessään koska hän oli yhtä innoissaan kuin joku pieni lapsi jouluna. Pysäytin hänet hetkeksi ja suutelin ihan vain sen takia sillä tiesin että nyt pystyin tehdä niin aina kuin halusin "Hankkikaa huone" Danielle huikkasi ja lähdimme ulos hissistä "HOLY SHIT TÄÄ ON HIENO PAIKKA" Kuulin Saran henkäisevän vieressäni. Laskin käteni hänen vyötärölleen ja hymyilin hänen innostukselleen. 

kpl 7 

Niall:

Kieltämättä uimala oli hieno paikka minullekkin vaikka olinkin jo tottunut vähän parempilaatuiseen elämään. Kokemusta teki paremmaksi tietysti Sara joka vieressäni selitti mitä hoitoja hän tyttöjen kanssa aikoi ottaa. "Niall, sä et voi tulla tänne" Sara sanoi ja pysäytti minut tyttöjen pukuhuoneen kohdalla. Tein surullisen ilmeen ja mukamas vastahakoisesti lähdin kohti poikien pukkaria ja Sara katosi tyttöjen puolelle nauraen. Harry ja muut odottivat minua jo suihkujen puolella ja he kaikki tervehtivät minua kun astuin sisään " Rankka yö eilen ?" Liam kysyi hymy huulillaan " entä itselläsi isukki? " kysyin ja naurahdimme molemmat. Saimme uimashortsit päälle ja Louisin johdolla menimme altaiden luokse. Louis johdatti meidät Eleanorin, Perrien, Daniellen ja Saran luokse. He kaikki skannasivat meidät katseillaan ja me teimme tietenkin samoin. Sara näytti täydelliseltä bikineissään enkä yhtään käsittänyt miksi hän oli niin epävarma vartalostaan. Istuin hänen vierelleen ja asetin käteni hänen harteilleen ja tunsin kuinka hän painautui lähemmäs minua " oot kaunis prinsessa" kuiskasin hänen korvaansa ja huomasin kuinka pieni suloinen puna nousi hänen kasvoilleen ja sitten hän kääntyi ja hymyili minulle valloittavasti.

Hetken aikaa istuimme kaikki altaassa juttelemassa kun Liam ehdotti että menisimme saunaan. Suostuin ja lähdin poikien perässä takaisin miestenpuolelle. En ollut kauaa saunassa sillä en pidä siitä kauheasti joten lähdin Zaynin kanssa takaisin altaille. Danielle, Perrie ja Eleanor istuivat altaassa joten etsin katseellani Saraa.
"Hän meni naistenhuonetta päin" Danielle sanoi joten lähdin itsekkin sinnepäin. " argh, ei sua taas!" Kuulin Saran äänen ja lähdin ääntä kohti. Näin saman miehen kuin eilen baarissa painavan Saraa seinää vasten. Saran ilme muuttui ahdistuneesta helpottuneeksi nähdessään minut. "hei näpit irti!" Sanoin ja tönäisin miehen pois Saran luota joka heti otteesta päästyään juoksi taakseni. "Oliko sulla joku ongelma? eikö enää saa tyttöihi koskee?" Mies kysyi ivallisesti " ei ainakaan mun tyttöystävään" Sanoin ja kiersin käteni Saran ympäri." ihan sama, pidä ruma naises" Mies sanoi ja siinä vaiheessa kilahti. " Sanoppa uudestaa" Sanoin ja kohotin kättäni lyödäkseni häntä mutta joku tarttui kädestäni ennenkuin ehdi tehdä mitään. Käännyin katsomaan ja huomasin Zaynin pitävän kättäni aloillaan. Huokaisin ja lähdin kävelemään pois päin.

Sara:
Niall ja minä lähdimme uimalasta ennen muita ja olimme jo kannella katsomassa kaunista aurinkoista merimaisemaa. Niall oli vieläkin jotenkin vaivaantunut tapahtuneesta "Nialler.." Hän katsoi minuun ja hymyili jotenkin väkinäisesti. " Mikä on kulta ?" Kysyin ja käänsin hänet katsomaan minua. Kiersin kädet hänen kaulansa yli ja olin iloinen kun tunsin hänen kätensä alaselkäni takana yhdessä.  Painoin pääni hänen rintaansa ja vedin henkeeni hänen hyvää tuoksuani. Tunsin Niallin käden silittävän hiuksiani. Katsoin hänen suljettuja silmiään ja odotin että hän vihdoin sanoisi mikä häntä vaivaa "Sara oon pahoillani etten mä ollut sun kanssa. Mä oon pahoillani etten mä suojellu sua, Mä lupaan olla jättämättä sua enää ikinä-" keskeytin itkuisen Niallin suudelmalla "älä ikinä luule että toi oli sun vika!" Niall hymyili sanoilleni ja johdatti minut kädestä pitäen takaisin sisälle. Olimme juuri kävelemässä kohti hyttiä kun Niall huomasi jonkun kopin ja vetäisi minut sinne. Tajusin sen olevan sellainen valokuva koppi joten istuin tuolille samalla kun Niall syötti rahaa kuvia varten. Hän istahti viereeni " se ottaa 6 kuvaa, 3 sulle ja 3 mulle !" Hän sanoi. Kone alkoi räpsiä kuvia ja teimme hassuja ilmeitä, viimeisen kuvan kohdalla Niall kääntyi suutelemaan minua ja sitten lähdimme pois kopista joka juuri työnsi kuvat ulos. Nauroimme vedet silmissä hassuille kuvilla ja Niall rupesi jakamaan kuvia " Mä otan tän!" Niall sanoi ja kaappasi pusukuvan itselleen.

Kävimme vielä syömässä jonka jälkeen menimme hyttiin ja odotimme innolla huomista päivää Dublinissa jossa Niall veisi minut ulos syömään.

kpl 8 

Niall vetäisi peiton päältäni ja laittoi kännykästään musiikin pauhaamaan mahdollisimman kovalle "Dublinissa ollaan kulta!" Hän huusi pirteästi ja hymyilin hänen innokkuudelleen. Nousin itsekkin hieman hitaasti ylös sängystä ja katsoin ikkunasta ulos. Aurinko paistoi niin että meren päällä oli kaunista kimallusta ja pystyin oikein tuntemaan kesän lämmön, mutta sitten muistin että oli talvi. "Kuinkahan kylmä ulkona on?" Huokaisin sillä mieleni olisi tehnyt pukea kesäiset vaatteet. Hän kohautti olkiaan kävellessään viereeni ja kietaisi kätensä ympärilleni ja katsoimme yhdessä kirkasta merimaisemaa. Painoin pääni hänen olkapäälleen ja nautin täysin siemauksin. Kuulin kuinka Niallin vatsasta kuului vaimea mörinä ja hän katsoi minua huvittuneena. Nyökkäsin ja lähdin pukemaan päälle. Koska laittaisin ulkona päälle talvitakin valitisin punaisen kauluspaidan jonka napitin kiinni ja laitoin sen helmat alhaalta solmuun jotta paita ei olisi niin tylsän oloinen. Puin pillit farkut ja Niall odotti jo kärsimättömänä joten meikkasin vain perusmeikin ja jätin hiukseni auki. Niall katsoi minua hetken saaden minut punastumaan. Hän otti minua kädestä "oot niin kaunis" hän sanoi antaessaan suukon poskelleni. Lähdimme syömään aamupalaa ja huomasimme että olimme lähdössä samoihin aikoihin kuin muutkin. Louis hymyili minulle veikeästi " Mitä?" Kysyin hymyillen samalla kun hän pörrötti pitkiä tummia hiuksiani" Sä oot pätkä kun sul ei oo korkokenkii" Hän sanoi ja katsoi merkitsevästi punaisia conversejäni. Nauroin ja tökkäsin häntä kylkeen ja jatkoimme matkaa kohti buffettia. 

Kun olimme saaneet syötyä palasimme hyttiin ja Niall kertoi että olisimme tunnin sisällä Dublinissa. Otin ruskean laukkuni ja laitoin talvitakin, huivin ja pipon sillä olin armoton vilukissa. Pakkasin laukkuuni vain kännykän , kameran ja lompakon. Tosin Niall kivenkovaan väitti etten tarvitsisi lompakkoa. Lähdimme porukalla kaikki ulos ja koska jokainen halusi viettää vähän laatuaikaa toistensa kanssa, sovimme että tapaisimme kahden tunnin päästä jossain ravintolassa jossa sitten söisimme yhdessä. Kuljimme pitkää käytävää pitkin ja olin iloinen että Irlannissa oli aurinkoinen ja kirkas talvisää. Tajusin että kaikilla muilla oli aurinkolasit jo käytävässä mutta en vaivautunut ottamaan asiaa esille sillä pärjäsin oikein hyvin ilman. Niall kertoi että hänen äitinsä olisi meitä satamassa vastassa ja olimmekin juuri saapumassa satamatalon aulaan. Harry käveli ensinmäisenä ovista ulos josta pääsisimme ulos ja se mitä ovien takana oli, oli minulle ennenkuulumatonta. Sain melkein sydänkohtauksen säikähdyksestä kun fanien räikyvä huuto räjähti vasten kasvojani. Olin laivalla tyystin unohtanut että olin tunnettujen julkkisten seurassa.  Niall tarttui minua kädestä ja veti lähemmäs itseään  kun odotimme että turvamiehet tekivät järjestystä fanien keskuudessa. Tajusin nyt miksi heillä kaikilla oli aurinkolasit joten kaivoin omani taskustani ja asetin ne kasvoilleni. Harry käveli tottuneesti hymyillen Louis ja Eleanor perässään väkijoukon keskellä ja kuulin kuinka fanit huusivat ja ylistivät Louista ja Harrya ja Eleanoriakin kehuttiin ja hänelle huudettiin ihania asioita. Danielle ja Liam kävelivät Zayn ja Perrie vanavedessään väkijoukkoon "Perrie & Zayn we love you so much" He molemmat vilkuttivat ja Perrie jäi jonkun Little Mix fanin kanssa kuvattavaksi kunnes he jatkoivat matkaansa.  "Danielle and Liam you are so perfect to each other" fanit huusivat ja Liam kirjoitti parille fanille nimmarit mutta lopulta turvamiehet käskivät liikkua eteenpäin.  Odotin kuulevani lähes samanlaisia huutoja mitä muillekkin mutta se olikin toista "Niall, who the hell is that?" "Niall, is that your girlfriend?" Niall vain hymyili mutta ei päästänyt kädestäni mikä oli erittäin helpottavaa. Suuntasimme kohti mustaa autoa jossa näimme Niallin äidin, Mauran odottavan. Tervehdin Mauraa ja änkesimme Niallin kanssa autoon.

Niall istui viereeni takapenkille " älä välitä faneista, totut kyllä " Hän sanoi ja unohti että olen toimittaja, joten olin kyllä jotenkin tottunut huutoon ja suuriin väkijoukkoihin mutta en sanonut sitä hänelle sillä hän oli suloinen ollessaan huolissaan minusta. Automatka Niallin kotiin ei ollut pitkä ja saavuimme omakotitalon pihan joka oli hyvinkin tavallinen. " Tää on äitin koti, joten siks ei oo niin prämee" Niall sanoi avatessaan minulle auton oven ja johdattaessaan minut sisälle. "Nialler!" Maura huhuili ja Niall kääntyi kuuntelemaan mitä asiaa hänen äidillään oli. "Näytä Saralle taloa sillä välin kun teen ruokaa" Hän sanoi hurmaava hymy huulillaan "Sori äiti, mä haluaisin viedä Saran ulos syömään" Niall sanoi ja antoi äitinsä poskelle suukon. Niall lähti näyttämään minulle taloa samalla kun Maura meni puuhailemaan omiaan. Niall näytti nopeasti soman ja kotoisen tuntuisen talon ja lopulta jäimme istumaan hänen huoneeseensa. Seinillä oli parin jalkapalloilijan kuva ja hänen äitinsä oli teipannut seinälle myös one directionin ja Niallin kuvan mikä sai minut hymyilemään. "En ota niitä pois" hän sanoi huomatessaan minun katselevan julistetta. " Aina kun hänellä on ikävä hän tulee huoneeseeni katselemaan tuota" Niall sanoi ja nyökkäsi kohti omaa kuvaansa. "Lähdemmekö tänään vai huomenna?" kysyin toiveikkaasti "palaamme laivaan tänään ja olemme huomenna Lontoossa" Nyökkäsin ja jäin yksin sängylle odottamaan Niallin paluuta sillä hän meni käymään äitinsä luona, varmaankin kertomaan että lähtisimme pian. Avasin kännykästä facebookin ja koska siellä ei ollut mitään ihmeellistä suunnistin twitteriin jossa kävyn usein. Järkytykseni oli varmaankin silminnähtävä ja olin onnellinen ettei Niall ollut paikalla. Seuraaja määräni oli kasvanut varmaan kolmella tuhannella ja vihaviestien määrä oli noussut olemattomasta yläilmoihin asti. Selasin tappouhkaus viestejä, ruma ja läski sanaa sisältäviä viestejä ja viestejä joissa minun käskettiin jättää Niall rauhaan. Käteni tärisivät ja vaikka en usein itkenyt tunsin kuinka kyyneleet alkoivat valua silmistäni ja estelyistäni huolimatta huuleni värisivät ja aloin nyyhkyttämään. Jatkoin kyyneleistä sumein silmin viestien lukemista jotka kävivät toinen toistaan pahemmiksi, ilman että välissä olisi yhtäkään mukavaa tai kilttiä viestiä. Nostin pääni ja huomasin Niallin seinällä olevan peilin ja kauhistuksekseni huomasin katsovani silmiä jotka olivat itkusta punaiset ja turvonneet, näin, kuinka meikit olivat levinneet likaisiksi tahroiksi naamalleni ja kuinka ennen minulle kelpaavat kasvot olivat muuttuneet silmissäni rumaksi ja kelpaamattomaksi. Tein virheen katsoessani vartaloani ja jalkani meinasivat pettää tajutessani kuinka läski olin. Rojahdin lattialle sängyn eteen ja nyt itkin jo estoitta. Kuulin Niallin juoksevan yläkertaan ja vaikka kuinka yritin en saanut itkua loppumaan. Hän ryntäsi ovesta sisään ja oli jo varmaankin kysymässä itkuni syytä kun huomasi puhelimen jota puristin käsissäni täydellä voimalla. Niall riuhtaisi puhelimen kädestäni ja luki pari twiittiä ja heitti puhelimen sitten vihaisena jonnekkin jonka jälkeen hän ryntäsi vierelleni lattialle ja painoi pääni hänen rintaansa ja silitti hiuksiani. " Kulta, mikään niistä ei ollut totta" hän sanoi ja hyssytteli mutta en silti lopettanut itkua. Niall painoi minut lähemmäs itseään ja kuulin hänen rauhoittavan sydämen tykytyksen " Sara, sä oot täydellinen mulle, sä oot ja tuut aina olemaan mun prinsessa, jota mä en jätä koskaan" kuulin hänen äänessään itkua ja mieleni teki huutaa ja pyytää anteeksi siitä että olin saanut hänetkin pahalle mielelle oman kohtaukseni takia. "Sara, älä koskaan jätä mua koska kateelliset fanit sanoo niin, etkä sä oo ruma tai läski tai mitään mitä ne sanoo vaan sä oot kaunis ja maailman täydellisin. Ne ei tiedä susta mitään koska ne ei tunne sua ollenkaan" hän jatkoi samalla kun hän oli jo kääntänyt kasvoni katsomaan omiaan. Näin kuinka hänen täydelliset siniset silmät olivat täyttyneet kyynellillä ja meinasin pakahtaa mielipahasta sillä en todellakaan kestänyt katsoa häntä sellaisena. Olin jo lopettanut itkemisen mutta viimeiset pisarat putoilivat vielä puulattialle. Pyyhin kyyneleen hänen poskeltaan ja suutelin häntä ja sulkeuduin sitten hänen lämpimään halaukseensa.

En tiedä kuinka kauan istuimme lattialla sylikkäin mutta viimein kun olin saanut meikkini korjattua ja en enää näyttänyt itkeneeltä lähdimme käsikkäin alakertaan josta lähdimme sitten kohti sovittua tapaamispaikkaa "Niall" Sanoin ja hän kääntyi välittömästi katsomaan minua " tää ei oo sunkaan vika, mä ymmärrän kyllä että sun fanit suojelee sua" Sanoin ja hän painoi suukon otsalleni ja avasi auton matkustajan puoleisen oven ja astuin sisään ja katsoin ikkunasta kuinka hän hölkkäsi toiselle puolelle. Hän istuutui ja katsoi sillä aavisti että minulla olisi vielä jotain sanottavaa "Ethän sano tästä muille ?" Kysyin ja hän pudisti päätään ja antoi vielä suukon poskelle ja lähti sitten ajamaan kohti ravintolaa.

kpl 9

”hei kyyhkyläiset!” Louis huudahti kun kävelimme ravintolan ovista sisään. Hymyilin ja tervehdin kaikkia. Istahdin Niallia vastapäätä pitkään pöytään jossa kaikki muut olivat jo tilanneet ruokaa ja koska en jaksanut miettiä mitä ottaisin, tilasin samaa kun Niall. Ruokamme tulivat yllättävän nopeasti, tai sitten se vain tuntui siltä sillä olin aika lailla ajatuksissani ja kun huomasin Niallin katsovan minua hymyilin ehkä liiankin tekopirteästi. Sanoin meneväni vessaan ja niin meninkin mutta kokoamaan itseäni. Tiesin että minun pitäisi esittää olevani kunnossa, ja olla ulkopuolisesti iloinen ja mukana mutta oli kuitenkin tosi vaikeaa esittää. Olin juuri pyyhkimässä kasvojani kylmällä vedellä kunnes muistin että minulla oli meikkiä. Nojasin lavuaariin ja tuijotin itseäni peilistä ja sivusilmällä huomasin kuinka Danielle tuli vessan ovesta sisään. Yritin heti luoda kasvoilleni hymyä ”Älä suotta” Hän sanoi ja tuli viereeni ”Minut lähetettiin katsomaan että kuinka voit” Hän sanoi ja tuijotti silmiini ja tuntui kuin hän olisi nähnyt kaiken sisälläni ”oot ollu tääl jo aika kauan” Hän sanoi ”oletko kunnossa” Mietin hetken että pitäisikö valehdella ja sanoa että kaikki on hyvin mutta tyydyin vain pudistamaan päätäni ja olemaan hiljaa. Esitykseni pöydässä ei näköjään ollutkaan mennyt niin hyvin kuin luulin. Danielle antoi minulle halin ja kertoi että sai itsekin välillä vihaa niskaansa ja se tuntuu pahalta mutta häntä auttaa se että tietää Liamin kuitenkin rakastavan häntä. Katsoin häntä silmät pyöreinä sillä en ollut sanonut mitään mutta jotenkin hän tiesi mikä ongelmani oli. Hymy nousi huulilleni ja olin valmis lähtemään takaisin.

Istuimme lopun aikaa pyödässä ennen kuin lähdimme autoilla takaisin laivaan päin. Niall ja minä yritimme molemmat vältellä puhumasta aikaisemmin tapahtuneesta ja se kävi oikein hyvin sillä en halunnut hänelle yhtään enempää syyllisyyden tuntua. Satamassa oli jälleen kourallinen faneja ja vatsaani kouraisi kun näin fanit vaikka heitä olikin tuplasti vähemmän mitä meidän saapuessamme. Niall käveli normaalisti pienen väkijoukon läpi ja kävelin hänen perässään ja kuulin huutoja joissa kysyttiin että olenko Niallin tyttöystävä. Osa faneista taas hiljenivät ja katsoivat ilkeästi kun kävelin ohi mutta en antanut ahdistukseni näkyä ulkopuolelle vaan kävelin hymyilevänä laivaan johtavaan käytävään.

Niall katsahti minuun varmistaakseen että olin kunnossa ja kun hän näki minun hymyilevän, hän jatkoi hieman huojentuneempana matkaa.

Niall:

Suljin hytin oven ja huokaisten jatkoin peremmälle huoneeseen. Sara oli istahtanut sängylle kuulokkeet korvissa ja näpräten kännykkäänsä. Menin hänen vierelleen istumaan ja otin kännykän ja kuulokkeet itselleni ja asetin ne yöpöydälle. Sara katsoi minuun kysyvästi mutta en sanonut mitään vaan kiedoin hänet syliini. ”Tänään ollaan ihan kahdestaan” Kuiskasin Saran korvaan ja sain vastaukseksi nyökkäyksen. ”Sara.. ” Sanoin ja hän vakavoitu nähdessään ilmeeni ” haluaisin pitää tämän salassa medialta-” Hän vaikutti jotenkin etäiseltä enkä ollut varma että kuunteliko hän minua ” – haluan seurustella kanssasi rauhassa muuallakin kuin laivalla.” Selitin ja hän nyökkäsi joten tiesin että hän oli kyllä kuunnellut. ” Laitan saunan lämpiämään” Sanoin ja lähdin kylpuhuoneeseen.

Olimme käyneet saunassa ja Sara nukahti melkein heti. Katselin hetken aikaa hänen rauhaisia kasvojaan ennen kuin kuulin oveen koputettavan. hipsin avaamaan oven ja näin kuinka Liam seisoi vastapäätäni. Katsahdin Saraan ja kirjoitin nopeasti lapun siltä varalta että hän heräisi. Suljin oven mahdollisimman hiljaa ja lähdin sitten Liamin kanssa kohti jotain paikkaa jossa voisimme jutella.

Liam ja minä tilasimme molemmat teetä, mikä saattoi kuulostaa tyhmältä mutta se auttoi oikeasti ajatusten kulkuun. Hautasin kasvoni hetkeksi käsiini jonka jälkeen vedin sormeni hiusteni läpi ja katsoin sitten Liamiin joka odotti että sanoisin jotain. ” Hän on etäinen” Sanoin ja katsahdin Liamiin uudestaan. Hän kurtisti kulmiaan ja tuijotti hetken tee kuppiaan ” anna hänelle aikaa Niall, tää on ihan uutta Saralle, totta kai se järkyttää” Liam sanoi ja hörppäsi kulauksen teestään ” Mutta mä haluan auttaa ! en kestä kattoo häntä tommosena” sanoin kärsimättömänä. Liam oli itsekin huolissaan Daniellesta joka ikinen päivä, miksi en saisi yrittää puolestani auttaa Saraa. Liam huokaisi ja otti isällisen äänensävyn mikä ärsyynnytti minua hiukan lisää ” Niall, ihan tosi. Sä et voi tehdä asialle mitään, paitsi olla tukena. Siitä ei pääse ohi että viha kuuluu sun elämään ja samoin sun läheisten” Tiesin vallan hyvin että Liam oli oikeassa. Silti olin sisäisesti ahdistunut ja mieleni teki mennä juosten Saran luo ja vaikka halata häntä niin pitkään kunnes kaikki se murhe ja alkava itseviha oli kokonan poissa ” mut Liam..” Liam kuitenkin pudisti päätään ja katsoi merkitsevästi ohitseni ja seurasin hänen katsettaan. Siellä hän oli, näyttämässä mielettömän kauniilta, kävelemässä luoksemme. Hymy nousi automaattisesti hänet nähdessään huulilleni ja nousin halaamaan häntä. ”moi” Hän sanoi ja istuutui viereeni pöytään ” haluaisitko jotain?” Kysyin kun hän tuijotti donitsiani jota en voinut olla ostamatta. Hän tuijotti vielä hetken donitsia ”kiitos, mutta ei kiitos” Hän sanoi ja väläytti nopean hymyn. ” Meiän pitää lähtee, tää saapuu koht satamaan” Liam sanoi ja kertoi aikaa olevan noin tunnin.

Liam meni omaan hyttiinsä ja minä ja Sara omaamme. Minulla ei ollut kauheasti tavaraa mukana joten heti kun olin valmis, autoin Saraa pakkailemaan hänen tavaroitaan.

” Voisitko laittaa vielä noi mun laukkuun? Mä käväsen hakemassa Daniellelta yhden pussukan” Sara sanoi ja osoitti kohti lipaston päällä olevaa krääsä pinoa. Nostin vihkoja ja papereita ja työnsin niitä laukkuun. Otin vielä yhden paksun vihon ja huomasin että siinä luki ’My Diary’ tuijotin kantta ja mietin kannattaako vai ei. Tiedän että ei ikinä saisi lukea toisen päiväkirjaa ja tiedän että voisin luottaa häneen, mutta halusin tietää mitä hänen päässään liikkuu, halusin tietää mitä hän ajatteli kaikesta tästä, halusin tietää mitä voisin tehdä piristääkseni häntä. Käänsin sivua ja luin pari riviä ja huomasin etten ymmärtänyt mitään, paitsi pari nimeä sieltä täältä. Suomea. ” hemmetti” suustani pääsi ja asetin kirjan laukkuun juuri kun Sara tuli huoneeseen. ”oon valmis” Sanoin Saralle ja katsoin kelloa ja huomasin että kohta tulisi lähteä. Sara oli sulkemassa laukkuaan ja hänen noustessaan vedin hänet syliini ja vedin hänen tuoksuaan sisälleni. Se oikeasti sai minut rauhoittumaan vähän ” Sara, tää on ollu aivan täydellinen risteily!” Sanoin hänen korvaansa. Hän sitoi kätensä tavanomaiseen tapaansa niskani taakse ja vetäytyi sitten taaemmas jotta näkisi kasvoni ” niin mustakin Niall, mä en tuu unohtaa tätä” Hän sanoi hymyillen ja lähestyi sitten suutelemaan minua. Irrottauduimme vastahakoisesti toisistamme kun kuulimme oven koputuksen. Otimme laukkumme ja katsahdimme vielä toisiamme ja tajusin että en millään halunnut risteilyn loppuvan, saati sitten arjen alkavan. Arjen, jossa näkisin Saraa vähemmän koska meillä alkaisi kiertueet, haastattelut ja levytykset ja Sara tietysti puuhaili omiaan toimittajana, luojan kiitos hän sentään asui Lontoossa, eikä Suomessa. Irrotin otteeni laukusta ja pyöräytin häntä ilmassa pari kertaa ja vedin sitten takaisin lämpimään haliin. Arvasin että Sara tunsi aivan samalla kuin minä, ja tiesin että häntä saattoi jopa pelottaa se kun lähden kiertueelle.

Silitin hänen ruskeita hiuksiaan samalla kun hän piilotti kasvonsa rintaani. Oveen koputettiin uudestaan ja huokaisten lähdimme laukkuja vetäen muiden mukana kohti ovia jotka veisivät meidät takaisin Englantiin.

kpl 10

Sara:

Tuntui kuin risteilystä olisi ollut iäisyys vaikka todellisuudessa kaikki se ihanuus oli vain 3 viikon takana. Olimme käyneet Niallin kanssa pari kertaa syömässä ja hän oli muutenvain tullut viettämään iltaa ja löhöilemaan asuntooni, mutta emme olleet sen ihmeempiä tehneet. Olimme Niallin kanssa vieläkin piilosuhteessa ja vihankin saaminen oli laantunut sillä meitä ei oltu nähty yhdessä niin paljoa. Tosin tiesin että se aika tulisi, jolloin suhde tulisi pinnalle ja saisin taas vihaa. Voin vain toivoa että pystyn olla välittämättä viesteistä mutta jotenkin epäilen, sillä eihän siihen ikinä voi olla valmis, eihän siihen ikinä totu, vai mitä ? Olin juuri istuutunut tietokoneeni ääreen, kun puhelimeni alkoi soida. Luulin sen olevan Niall mutta kun vastasin kuulin siskoni, Sofian äänen. ”Sara! Me ei olla puhuttu pitkään aikaan!” Kuulin iloisen äänen kajahtavan toisesta päästä ” Ei ollakaan, mitä kuuluu?” Oli outoa puhua taas suomea pitkästä aikaa mutta eihän taidot nyt puolessa vuodessa ruostu joten kyllä kieli sujui vielä ”oh goood! Sun on pakko puhuu välillä suomeekin ettei toi typerä brittiaksentti  ujutu suomeen” Hän hihitti vitsaillen sillä tiesin että näin aluksi äänteet tietty olivat outoja. ”mut sara, oli mul asiaakin..” Kuulin hänen äänensä vakavoituvan ja tiesin minkä asian hän oli nostamassa esille ”sofia.. ” Tiesin ettei minun olisi pitänyt vihjata Sofialle että tulisin lähiaikoina suomeen. ” Sun on pakko kertoa Niallille, heti. Jos sä kerran jo parin viikon päästä oot tulossa. Sun on pakko antaa sen surra.” Tunsin kuinka kyyneleet alkoivat patoutua silmissäni ja olin juuri vastaamssa kun kuulin ovikellon kilahtavan ja joten kävelin luuri kädessä katsomaan kuka siellä oli. ”Niall.” Sanoin ja tiesin että Sofia arvasi kuka oven takana oli ” okei, moikka! Sara.. teillä _on_ puhuttavaa” Hän sanoi erittäin vihailevasti painottaen jokaista sanaa. Tiesin että hän oli oikeassa mutta en halunnut kohdata sitä tosiasiaa että näkisin surun Niallin silmissä. Tyydyin vain sanomaan ”joo joo” ja suljin puhelun samalla kun päästin Niallin sisään. Hän astui aurinkoisena ja hymyilevänä sisään ja kantoi mukanaan suklaarasiaa ja kukkia. Hymyilin hänen suloisuuden ja tunne joka välähti välitseni oli sanoinkuvaamaton joka sisälsi muun muassa loppumatonta rakkautta. En olisi halunnut ottaa asiaa esille ja se tapahtui aivan vahingossa, sillä kun hän kääntyi suutelemaan minua ja näki siten kasvoni paremmin joihin oli pudonnut pari säälittävää kyyneltä äsköisen puhelun takia. ”herran jumala Sara, mikä on? ” Hänen äänensä täyttyi hädästä ja huolenpidosta hän nosti kätensäi ja pyyhkäisi kyyneleen hellästi poskeltani. Räjähdin itkuun. En vain kestänyt sitä tunnetta minkä tulisin kokemaan nähdessäni Niallin reaktion kun kertoisin hänelle jotain mitä hän ei todellakaan halunnut kuulla. Kyyneleet valuivat ja huusin raivosta ja surusta. Kun itkee tarpeeksi kovaa, tulee tunne milloin haluaisi vain hautautua jonnekkin tai käpristyä pieneen myttyyn. Polvenikin vapisivat mutta en kaatunut sillä Niall oli taluttanut minut sohvalle istumaan jossa istuin aivan punaisena ja märkänä itkusta ja sitä vastaan taistelusta. Vähitellen kuitenkin rauhoitun ja vältin kaikin tavoin katsomasta häntä. ” Niall…” Sanoin lähes kuiskaten kun hän silittäen säpsähti nimeään. ” kerro rakas” Hän sanoi ja antoi suukon otsalleni. Käännyin ensinmäistä kertaa katsomaan häntä ja jos oma ilmeeni oli kauhistunut niin Niallin kasvot kuvastivat omiani tunteitani mutta kaksi kertaa pahempina.

” Niall kulta..” Sanoin ja tunsin kuinka toinen itkupuuska oli tulossa mutta nielin sen sisimpääni kaikin mahdollisin tavoin ” mä.. oon .. niin-” Sanoin pienoisten nyyhkytysten välistä ”- p-pahoillani” Niallin silmät muuttuivat tummemiksi ja tiesin että hän epäili minun pettäneen häntä ” mun on pakko muuttaa suomeen” Sain paiskattua lauseen päin hänen kasvojaan. Hänen suunsa loksahti auki ja hän yritti sanoa jotain mutta ei vain pystynyt.

”mun työharjottelu täällä l-lontoossa on ohi ja-a suomessa on mulle vapaa toimittajan paikka” Sanoin samalla kun näin kyyneleiden valuvan Niallin syvän sinisistä silmistä, mikä taas sai minun sisimpäni entistä enemmän murskalle.

Niall oli painanut päänsä käsiinsä eikä ollut sanonut sanaakaan. En olisi tiennyt hänen itkevän ellen olisi nähnyt pisaroita vaalealla matollani, pisaroita jotka mursivat sydämeni ja huulta purren itkin äänettömästi kyyneleiden valuen suljetuista silmistäni. Sain rauhoitettua itseni mutta en silti yrittänyt estää itkemistä ”Niall.. ” Hän nosti päänsä ja henkäisin silkasta kauhusta. Niallin silmät olivat aivan punaiset ja hänen kasvonsa punoittivat hieman, ja poskia pitkin valui kyyneliä. ” Mä en ha-alua” Hän sanoi ääni täristen ” Mä en aio erota” Hän sanoi kootessaan itsensä. Hän siirtyin ensinmäistä kertaa viereeni istumaan ja veti minut sellaiseen halaukseen että henkeni meinasi hyvällä tavalla lähteä. ” tää ei oo loppu sara” Hän sanoi ja istuimme siinä sylikkäin ja aina välillä nauraen ja aina välillä itkien.

lopun viikon ajan Niall vietti luonani joka ikinen päivä ja olimme onneksi jo päässeet muutostani ylitse, vaikka totta kai emme olleet kumpikaan innoissamme asiasta, päinvastoin. Niall muistutti minulle koko ajan kuinka hän pääsisi suomeen aina vain kun halusi, ja että hän voisi maksaa minun lentolippuni lontooseen. Minä taas jankutin Niallille koko ajan että pidin lontoon asuntoni sillä menin suomeen vain siksi aikaa kunnes saisin lontoosta taas töitä. Olimme koko viikon saaneet olla rauhassa sillä emme olleet vieläkään julkistaneet suhdettamme, mikä tuntui miellyttävän kumpaakin meistä. Niall vei minua ravintoloihin, leffoihin ja kiertoajelulle lontoossa, vaikka tiesinkin paikat, joskus saatoimme vain rentoutua kotona ja joskus saatoimme vain istuskella puistossa, tosin sitä emme tehneet paljoa sillä Niall tunnistettiin tosi helposti. Parina päivänä vietimme myös muiden poikien kanssa aikaa, mutta suurimman osan ajasta olimme ihan kahdestaan ja tiesin että sitä me molemmat halusimme eniten.

kuitenkin se päivä jota yritimme vältellä tuli liian nopeasti. Istuimme Niallin kanssa autokyydissä ja Niall oli tarttunut käteeni ja puristi sitä ja tuntui kuin hänen ei tarvitsisi koskaan päästä irti, mikä oli valitettavasti vain omaa unelmaani. Katselin ulos ikkunasta ja kerrankin lontoossa oli aurinkoinen päivä. Istuimme ihan hiljaa, käsistä pidellen ja vältellen sitä kysymystä mikä häilyi sanomattomana ilmassa ” Kuinka kauan sun pitää olla pois?” Niall vihdoin hädintuskin kuiskasi kysymyksen ilmoille. Siirsin katseeni ikkunasta käteeni ja seurasin Niallin peukaloa joka piirsi pientä kuviota kämmenselkääni. Nostin katseeni Niallin vastausta odottaviin silmiin ”mä en tiedä” Sanoin ja tiesin ettei vastaus riittänyt hänelle ”mitenniin et tiiä ? et sä voi siellä olla iänkaikkisesti, sä et todellakaan jätä mua tänne yksin” Niall sanoi epätoivoisena ja puristin hänen kättään omassani ”Niall mulla ei oo töitä täällä, millä mä elättäsin itteni ? Mä lupaan tulla heti takasin kun saan asioita hoidettuu” Sanoin hänelle ja luulin asian olleen siinä ” Mä maksan-” Käänsin katseeni Nialliin suu ammollaan ja olin juuri väittämässä jyrkästi vastaan ”- mä maksan sulle ruuan ja asunnon vuokran kunnes sä voit maksaa ite… tai sit sä voit muuttaa meille.” Niall nojautui lähemmäs ja silitti poskeani ”mä en vaan pysty olemaan erossa susta Sara” hän sanoi ja suuteli minua hellästi. En sanonut mitään sillä Niall hyvin tiesi etten suostuisi siihen, vaikka itseänikin riipaisi sydämestä pelkkä ajatuskin siitä että joutuisin elämään ilman Niallia. Auto kaartoi lentokentän pihaan ja autonkuljettaja nousi ottamaan laukkujani mutta Niall ennätti ennen ja lähdin seuraamaan häntä. Saavuimme odotuspenkeille ja Niall laski laukut alas ja hetken aikaa odotettuani kuulin tuttuja ääniä lähellä ja katseeni käännettyäni näin neljä muuta poikaa ja Daniellen, Perrien ja Eleanorin tulossa minua ja Niallia kohti. ”mä toin nenäliinoja” Perrie sanoi ja kuulosti siltä että hän ainakin tulisi tarvitsemaan niitä. Halasin jokaista ja meinasin itsekin ruveta itkemään mutta en halunnut tuhlata aikaa siihen. Niall oli ollut tosi reilu kutsuessaan muutkin lentokentälle vaikka tiesin että hän olisi mielummin ollut kahdestaan.

”kauanko meillä on aikaa viettää sun seurassa aikaa?” Louis kysyi ja vilkaistessani kelloa huomasin aikaa olevan vain noin 15 minuuttia. Kaikki hiljenivät ja en halunnut edes katsoa vieressä istuvaa Niallia. Halasin vielä kaikkia poikia joita minulla tulisi olemaan hirmuinen ikävä ”tekstataan jokapäivä!” Harry sanoi ja nyökkäsin hänelle hymyillen ja pörrötin hänen kikkurahiuksiaan ja kun Harry oli tekemässä minulle samaa Louis kaappasi käteni ja pyöräytti minut kerran ympäri ja lopulta halasi minua ”miten olisi pieni kidnappaus sessio?” Hän sanoi ja näytin hänelle kieltä ja käännyin sitten Liamin puoleen joka hymyili niin koiranpentumaisesti kuin olla ja voi ”Nähdään pian” Liam sanoi ja se piristi hieman sillä se ei tarkoittanut jäähyväisiä. Annoin vielä Zaynillekkin halauksen ja hän lupasi olla aktiivisempi skypessä ihan vain minun takiani ja sitten käännyin Perrien, Daniellen ja Eleanorin puoleen ja me sulkeuduimme isoon ryhmä haliin. Kukaan ei sanonut mitään, sillä muuten olisimme kaikki vain itkeneet. ”pidä puhelimes auki sara, me pommitetaan sua tekstareilla” Eleanor sanoi ja sai aikaan pienen hermostuneen hihityksen. Vihdoin päästimme toisemme irti ja muut olivat tekemässä jo lähtöä ja etenkin minun olisi pitänyt koska aikaa oli vain viisi minuuttia mutta kun käännyin minua tuijottavaan Nialliin kyyneleet alkoivat lopultakin virrata ja säntäsin hänen ojennettujen käsivarsien syleilyyn. Niall upotti kasvonsa niskaani ja minä hänen rintaansa. Niallin paita kastui kyyneleistäni mutta en uskonut sen häiritsevän häntä. Paitani rypistyi Niallin nyrkkien sisään kun hän rutisti minua entistä lähemmäs itseään. Irrottauduin jotta näin hänen kasvonsa ja hän suuteli minua lämpimästi ihan kuin se olisi meidän viimeinen kertamme yhdessä. Irrottauduin nyt lopullisesti ja otin laukkuni kantoon ja annoin hänelle viimeisen suukon. Käännyin ja näin kaikkien katselevan meitä. Tytöt itkivät mikä sai minut hymähtään hieman ja vaikka minun teki mieli vain juosta heidän luokseen, pakottauduin vain vilkuttamaan ja lähtemään. ”Me rakastetaan sua” Kuulin kaikkien heidän huutavan takaani ja käännyin viimeisen kerran katsomaan Niallin sinisiä silmiä. 

kpl 11

Suomessa kaikki oli aivan samanlaista kuin aina ennenkin. Lunta oli joka paikassa ja minua etoi liiallinen kylmyys. Tuntui oudolta sanoa Helsinkiä ankeaksi sen jälkeen kun tulee sateisesta kaupungista jota nyt kaikki sanovat harmaaksi mutta kaipasin silti lontooseen ylikaiken. Olin Nialliin jokapäivä yhteydessä mutta ei se vetänyt vertoja sille että olisin voinut olla hänen lähellään. Niall oli vannonut tulevansa käymään suomessa mutta ei hän kiireiltään ollut vieläkään päässyt käymään. Tein väliaikaista töitä jollain pienellä radioasemalla joka yritti saada minulle töitä lontoosta, mutta vielä ei ollu onnistanut pitkänkään odotuksen jälkeen. Onneksi minulla sentään oli asunto, kiitos siskoni jonka luona siis asuin.

Istuin kylmästä väristen puiston penkillä ja katselin ihmisiä jotka kävelivät nauraen ohitseni. Niall ja minä emme seurustelleet julkisesti joten ei kukaan tunnistanut minua, mikä oli parempi kuin hyvä juttu. Päiväni vain matelivat eteenpäin eikä mikään oikein tuntunut miltään ja tuntui säälittävältä ajatukselta että skype-puheli Niallin kanssa oli viikkoni kohokohta. Siinä vaiheessa kun huuleni olivat siniset, matkasin takaisin sisälle ja lämpimän kaakaon kera suuntasin tietokoneelleni. Niallilta oli tullut pari facebook viestiä joihin vastasin pikaisesti ja suuntasin sitten twitteriin, jossa sieläkään ei ollut mitään ihmeellistä. Olin jo sulkemassa twitterinkin kunnes katseeni osui tekstiin ” omg, Niall found another girl to himself! They’re so cute” klikkasin kuvan auki, ja toden totta, kuvassa Niall ja joku blondi tyttö halasivat ja tytön huulet olivat Niallin poskella. Yritin ajatella selkeästi ja olla vetämättä omia johtopäätöksiä, sillä mitä jos tyttö on vain Niallin kaveri ? entä jos kuva onkin photoshopattu tai muuta vastaavaa ? Sain onneksi itseni rauhoitettua joten en tehnyt asiasta sen suurempaa juttua. 

Näin toisenkin kuvan jossa he kävelivät käsikkäin mutta en halunnut miettiä asiaa sen enempään joten paiskasin läppärin kiinni ja suuntasin kohti anttilaa. ”Haloo” vastasin puhelimeen sillä joku soitti minulle ja koska oli kauhea lumipyry en soittajaa saanut selville ” Sara? Niall täällä” typerä hymy nousi kasvoilleni ja tuntui kuin keskelle lumipyryä olisi ilmestynyt joku lämmittävä aurinko. ”hei! ihanaa kun soitit, mitä kuuluu?” Kysyin ja astuin sisään anttilaan ” hyvää kuuluu, oletko jo saanut töitä täältä ?” vastaan tulevat ihmiset kääntyivät välillä katsomaan minua sillä puhuin englantia puhelimeen. Luoja, onko englantia puhuva tyttö noin ihmeellinen asia!?! ”en oo” Sanoin ja kuulin Niallin huokaisevan puhelimessa ” no milloin pääsisit tulemaan käymään täällä” Niall kysyi kärsimättöämänä minun seistessä lehtiosastolla ja tietysti etsin jotain one direction aiheista. ” no.. minulla on vajaan kuukauden päästä viikon pituinen loma. ” Sanoin ja hihitin nähdessäni kuvan Niallista johon oli lisätty typerä kommentti puhekuplan sisällä ” hyvä tuu silloin!” Niall sanoi ja hihitin vieläkin ja Niall oli juuri kysymässä nauramiseni syytäni kunnes hihitys loppuikin kuin seinään. Niall oli ihan hiljaa odottaen minun sanovan jotakin mutta tuijotin vain lehteä jossa Niall oli samaisen blondin tytön kanssa jonkun koruliikkeen edessä ja Niall piteli naistenkoruliikkeen pientä pussia kädessään.

 Otsikossa luki

Niall Horan ja Sally Geller yhdessä ?

tapitin lehteä ja otin sen kouraani ja lähdin kassalle, vieläkin hiljaa. ”Sara, mikä ihme nyt tuli ?” Niall kysyi toisessa päässä ja kun pääsin kassalta ja lähdin kulkemaan kohti kotia. ”Niall, kuka on Sally Geller?” ja koska hän ei heti vastannut toistin kysymyksen. ”..öö. Sally on mun kaveri, kuinka niin ?” Pyöräytin silmiäni ja etsin avaimiani” tuu skypeen, oon ihan just koneella” Suljin puhelimeni ja löysin vihdoinkin avaimeni ja riensin lehteni kanssa koneelle. Avasin läpän ja kirjauduin skypeen jossa Niall oli jo onlinessa. Soitin hänelle ja hymyilin hänet nähdessään. Hänen hiuksensa olivat pörrössä ja hän makoili sängyllään ilman paitaa. Hänen kasvoilleen ilmestyi hymy huomatessaan minut. Katselin Sallyn ja Niallin kuvaa ja huomasin kuinka kaunis Sally oli blondeine hiuksineen ja laihoine vartaloineen. Katsahdin itseäni pienestä web kameran ruudusta ja sain jälleen muistutuksen siitä kuinka epätäydellinen ja ruma olin. Tajusin hyvin jos Niall jättäisi minut Sallyn takia. Juttelimme Niallin kanssa vähän aikaa kuulumisista kunnes nostin lehden kuvaruudulle ”Niall mikä tää on?” Kysyin ja Niall tihrusti näyttöä hetken aikaa ennen kuin tajusi mikä se oli.

”umm mä olin vaan sallyn kaa ostoksilla.. ei mitään ihmeellistä” Katselin häntä hetken ja vaikka hän kuulosti rehelliseltä pintaani nousi kuitenkin pieni epäily. Tottakai hän löytäisi tytön joka on kauniimpi ja laihempi kuin minä. Hän varmaan luuli etten huomaisi sitä kun olen suomessa. Poskelleni valui pieni säälittävä kyynel jonka pyyhkäisin vihaisena pois ”okei joojoo mun pitää nyt mennä” sanoin ja katkaisin puhelun ennen kuin Niall ehti sanoa mitään. Katsoin taas kuvaa hänestä ja sallysta ja ryntäsin sängylleni ja purskahdin itkuun vasten tyynyäni.

”hei älä nyt, sä tarviit piristystä!” Sofia sanoi istuen sängylläni ja repien peittoa pois päältäni samalla kun itse vedin sitä peittääkseni itseni. Mumisin vain käskyn lähteä pois mutta eihän hän sitä kuunnellut vaan viimein kieräytti minut lattialle. Kättäni hieroen katsoin häntä kulmieni alta ja odotin hänen kertovan asiansa ”sara, mennään Julian bileisiin huomenna, jooko ?” Hän katsoi minua koiranpentumaisella ilmeellään mikä sai minut lähinnä pyöräyttämään silmiäni ”okei, mutta ei olla siellä koko yötä” Hänen kasvonsa kohosivat suureen hymyyn ja hän syöksyi kiinni kaulaani ”jeejee! kiitos!” hän sanoi ja oli lähtemässä huoneesta ”ainiin joo, lähdetään shoppailemaan” hän katsoi pikaisesti minuun kun olin jo kapuamassa takaisin sänkyyn ”heti” Hän sanoi ja riensi valmistautumaan. Suljin silmäni hetkeksi ja huokaisin ennen kuin aloin pukemaan vaatteita.

Kahvi kädessä kävelin liiankin innokkaan sofian perässä kaupasta toiseen. Tuntui kuin olisi vahtinut viisivuotiasta pikkulasta vaikka kyseessä olit 17-vuotias nuori nainen. Hörppäsin kahvia ja kiertelin mekko osastolla etsien jotain päälle pantavaa. Niall piti siitä kun pidin sinistä yllä joten ajattelin ostaa tummansinisen asun. Juuri kun silmiini osui yksi kiva mekko tunsin tärinää taskussani ja kaivoin puhelimeni esiin ”Sara” Niallin iloinen huudahdus tuli luurista kun nostin puhelimeni korvalle ”moi Niall” sanoin vieläkin epävarma mielipiteestäni sallyyn. ”enää kolme viikkoo niin sä oot täällä” kuulin hänen hymyilevän ” mitä teet” huokaisin kun tajusin ettei puhelulla ollut oikeen mitään tiettyä aihetta ”mä oon ostamassa itelleni mekkoa koska meen huomenna bileisiin” vastasin ja otin mekon  jota olin aikasemmin katsellut ja kävelin hiljalleen kohti pukukoppeja ”a-ai bileisiin? kenen kanssa ?” ”kavereiden, mut on nyt pakko-” ”keiden kavereiden?” Niall kysyi selvää mustasukkaisuutta äänessään mikä äsrytti minua hieman ”sofian ja hänen ystäviensä ja kyllä, siellä on poikia. Luoja Niall, oliko muuta” kysyin ja koska vastausta ei tullut oletin että asia oli loppuun käsitelty. Lopetimme puhelun ja sovittamisen jälkeen päätin ostaa mekon. Onneksi sofiakin oli omansa ostanut joten suunnistimme suoraan kotia kohti.

”Sofia, SOFIA” Huudahdin ennen kuin hän ehti kiiruhtaa ulos ovesta. Hän käännähti ympäri minuun ”ota musta kuva, haluun lähettää sen Niallille” Hän käveli hymyillen luokseni ja otti kännykän käteensä. ”hymyile” Hän sanoi ja niin tehyäni kuulin kameran äänen. ”kiitos” sanoin ja laitoin beigen talvitakkini päälle ja otin mustan laukkuni ja sofia ja minä riensimme taksille. ”Saarenmaantie 8” Sofia sanoi kuskille ja lähdimme matkaan. Katselin hetken kuinka lumiset maisemat vilahtivat ohitse. Katsoin kuvaa jonka sara otti, minulla on sininen mekkoni ja rusetti ja suoristetut hiukset. Painoin lähetä nappia ja laitoin huuliini vaaleanpunaista huulikiiltoa. Otin laukkuni ja tungin kännykkääni kohti taskua kunnes se alkoi tärisemään. Niall. Hymy nousi huulilleni kun vastasin ”moi kulta” hän sanoi kun nojasin ikkunaa vasten ”moi”

”se sun mekko on ihan mieletön! sä oot tosi kaunis” Hymyilin ja tajusin kuinka ikävä minulla oli. En ollut nähny Niallia kuitenkaan melkein kolmeen viikkoon ”Mulla on ikävä” sanoin sen suurempia ajattelematta ”mullakin sua sara” kuulin toisesta päästä. Juuri kun olin sanomassa että rakastan häntä, näin edessäni valot ja tunsin kuinka auto paiskautui jonnekkin ja kaikki pimeni. 

kpl 12

Niall:

”tullaan tullaan” huusin juostessani portaita samalla kun muut hoputtelivat alhaalla. Jouduin kuitenkin kääntymään kun puhelimeni alkoi soimaan huoneessa joten kävin hakemassa sen mutten kuitenkaan ehtinyt vastata joten laitoin puhelimen taskuun ja kiirehdin mukana kohti radio haastattelua.

Auto pysähtyi jonkin radion eteen ja tajusin että se oli se sama jossa olin tavannut saran. Minua alkoi hymyilyttää kun muistelin kuinka kaadoin vettä hänen päälleen ja sitten tutustuimme. Sarasta ei ollut kuulunut vähään aikaan ja ikävä kaksinkertaistui kun muistelee sitä kuinka tapasimme.  ”tuu jo uneksia” Louis huuteli penkeiltä jossa haastattelija ja muut bändistä jo istuivat. Menin paikalleni istumaan ja ainut mitä toivoin oli, ettei kukaan kysyisi mitään parisuhdetiloista tai sallysta. Tunsin puhelimeni taas tärisevän taskussani ja vilkaisin soittajaa. Tuntematon. Painoin mykistystä sillä en voinut tietenkään vastata puhelimeen keskellä radiolähetystä. ”okei, aloitetaan sitten” naishaastattelija sanoi hymyillen. Mietin että menettiköhän sara jonkun uuden työntekijän takia oman työpaikkansa täällä

”okeeeei, eli mitä mieltä te ootte tästä teiän uudesta albumistanne? ” Harry ja Liam vastasivat kaikkien puolesta ja ylistivät albumia maasta taivaisiin jonka jälkeen saimme vastattaviksi pari muuta peruskysymystä. ”seuraavaksi mennääki sitte fanikysymyksiin-” nainen otti läppärin syliinsä ja meni varmasti twitteriin ”- okei, jokaselle tulee vain yksi kysymys koska meillä valitettavasti on niin vähän aikaa enää”  Tunsin puhelimeni taas tärisevän mutta painoin vain nopeasti punaista ja jatkoin sitten haastattelun seuraamista. ”Harry” nainen ja me kaikki käännyimme katsomaan harrya jolla oli jo hymy huulillaan. Nainen katsoi koneen näyttöä ja selvästi pidätteli nauruaan ” tyttö suomesta, kysyy kuinka saat pidettyä hiuksesi niin kiharaisina” Me kaikki räjähdimme nauruun ja Louis ja Zayn hyökkäsivät pörröttämään Harryn hiuksiaan ja kun hän sai vihdoin rauhan hän vastasi nauraen ” ne ovat luonnonkiharat” Nainen nyökkäsi ja selasi uutta kysymystä ”Liam” Nainen katsoi suoraan eteensä jossa Liam hymyili hänelle ”tyttö englannista haluaa tietää että miksi ette ota faneja lavalle” Liam vaihtoi katsetta kanssani ja kohautin olkiani ”umm.. koska se olisi epäreilua niille muille faneille jotka eivät pääse lavalle” hän vastasi ja hymyili sitten taas. Nainen nyökkäsi hyväksyvästi ja painoi katseensa taas koneeseen ”Zayn, kuinka paljon törmäätte poikafaneihin?” ”jonkin verran” hän sanoi heti huojentuneen näkösenä siitä ettei häneltä kysytty vaikeaa kysymystä. ”Louis, haittaako tyttöystävääsi eleanoria se että suurin osa faneistasi on tyttöjä” Louis vain pudisti hymyillen päätään mutta vastasi sitten ei, sillä nainen muistutti että olemme radiossa. Vatsassani tuntui kaukainen jännitys sillä tiesin olevani seuraava uhri. ”noniin viimeinen kysymys Niall.. –” hän tuijotti pitkään tietokonetta ja kääntyi sitten puoleeni ”eräs haluaa tietää että oletko sallyn kanssa yhdessä ? ” Sydämeni tipahti vatsaan. Muut tuijottivat minua sillä me kaikki tiesimme että en ollut julkistanut suhdettani saraan ja että sallylla oli tunteita minua kohtaan ”mä.. öö me ollaan vaan.. hyvii kavereita” Nainen vain nauroi ja sanoi ” kerro vain rohkeasti jos olette yhdessä” nainen sanoi ja vinkkasi silmää jolloin minun teki mieli lähteä saman tien ” kuten jo sanoin me ollaan vaan kavereita”

”vihdoinkin” huokaisin meidän lähtiessämme radioasemalta ”miks mä saan aina noi vaikeimmat kysymykset?” manasin ääneen ja muut pojat katsoivat minua huvittuneina kun kaivoin puhelintani johon oli yritetty soittaa rikollisen monta kertaa. Soitin numeroon jonka omistajaa en tiennyt ja lähdin seuraamaan iloista nelikkoa kännykkä korvalla. Puhelin tuuttasi pari kertaa ennen kuin asiallinen naisääni vastasi jonkin paikan nimen ”uhh.. haloo?” sanoin puhelimeen ja kesti ennen kuin vastaanottaja vastasi ”joo eli päivää täältä Jorvin sairaalasta. oletko mr. Horan ?” Sairaala? en ollut koskaan kuullutkaan mistään jorvista ”joo, puhelimessa”

”hyvä. Asiani koskee Sara Vallia, eikö hän olekkin tyttöystävänne?” Seisahduin siltä seisomalta ja muut pojat kerääntyivät ympärilleni sillä he vaistosivat että jotain oli tapahtunut. Tajusin nyt että Jorvin sairaala oli suomessa! ”o-onko hän kunnossa?” Kysyin enkä välttämättä halunnut tietää vastausta. Paul alkoi kuljettamaan meitä poispäin sillä eräs fanijoukko huomasi meidät ja onneksi taksimme oli lähellä joten pääsimme kipuamaan sinne rauhaan ja istuimme tuoleille. ”mr. Horan oletteko siellä?” kuului langan toisesta päästä kun keskityin taas puhelimeen ”joo, anteeksi pieni häiriö” sanoin ja autossa oli onneksi täysin hiljaista ” niin, kuten jo sanoin, Sara on joutunut vakavaan auto-onnettomuuteen ja hän on erittäin pahasti loukkaantunut”  Suuni loksahti auki ja järkytys hiipi sisälleni. Muut pojat näyttivät yhtä järkyttyneiltä ja Liam laski käden reidelleni joten hekin olivat kuulleet ”s-siis mitä?” en voinut sanoa muuta. ” Saran taksi törmäsi toiseen autoon jonka kuski oli humalassa ja auto syöksyi rinnettä alas suoraan vanhaan ojanpientareeseen ja sara jäi puoliksi auton ja piantareen väliin joten hän on tällä hetkellä koomassa” Silmäni alkoivat pikkuhiljaa täyttyä kyynelistä, purin huultani jotten alkaisi itkeä ja haroin hermostuneena hiuksiani. Minä tyhmä olin luullut että Sara oli suuttunut jostain ja siksi katkaissut puhelun joten en ollut yrittänyt edes soittaa. ”voinko tulla käymään?” Kysyin ja kun sain myöntävän vastauksen ja pari muuta ohjetta lopetin puhelun, hautasin pääni käsiini ja aloin itkeä samalla kun tunsin parit kädet selälläni lohduttamassa.

”ei teiän kaikkien oo pakko tulla” Sanoin kun muut raahasivat laukkujaan autoon ”kyllä on, muista ettet seurustele Saran kanssa julkisesti joten käyntiämme ihmeteltäisiin, joten pidämme samalla nimikirjoitus tilaisuuden” Sanoi Paul joka keskusteli juuri kuskin kanssa ”niin ja halutaan me muutenkin tulla” Zayn sanoi ja rutisti minua olkapäästä ennen kuin kapusi autoon. Huokaisin ajatusta siitä että joutuisin kaikessa huolessa ja stressissä pitämään jotain nimikirjoitustilaisuutta mutta ei mahtanut mitään. Kipusin autoon joka lähti viemään meitä kohti lentokenttää.

Kolmen tunnin lennon aikana olin yrittänyt nukkua edes vähän siinä onnistumatta. En ollut näin kolmena päivänä nukkunut juuri ollenkaan. Sallykin oli tullut käymään mutta en kestänyt hänen pientä paistavaa vahingon iloaan joten olin kieltäytynyt tapaamasta ketään. Vedin takin kaulusta enemmän kiinni ja yritin olla tärisemästä kylmästä kun odotin että kuski laittoi taas laukkujamme toiseen taksiin. Ajoimme suoraan kohti hotellia joka oli aika pieni verrattuna joidenkin muiden maiden hotelleihin mutta en pitänyt sitä tärkeänä. ”Rauhotu” Liam sanoi kun kiertelin huonettamme raauhattomana odottaessani Saran äitiä joka veisi minut Saran luo samalla kun hän menisi katsomaan Sofiaa, Saran siskoa. ”voitko tulla mun kanssa aulaan?” Kysyin ja hän vain nosti kulmaansa ja kohautti olkiaan ja tiesin hyvin fanien odottavan aulassa mutta laitoin vain mustan hupparini ja punaisen capin ja vedin sen mahdollisimman syvälle kasvojen eteen. Henkivartija oli jo lähdössä mutta huitaisin vain kädelläni sillä en halunnut että hän lähtee mukaan sairaalaan. Liamin henkivartija riittäisi vallan mainiosti sillä tuskimpa täällä faneja niin paljoa on.. Kaappasin vielä sanomalehden jolla voisin peittää naamani istuessani aulan tuoleilla joihin asetuimme Liamin kanssa. Oli huvittavaa katsella pientä joukkiota ja tietää että he halusivat nähdä meidät enemmän kuin mitään eikä heillä ollut aavistustakaan että me katselimme heitä tälläkin hetkellä. ”tuolla hän on” Liam herätti minut ajatuksistani ja suuntasin katseeni kohti Saran äitiä ja lähtiessäni heilautin kättäni Liamille joka minun lähdettyäni meni fanijoukkoon kirjoittamaan nimmareita ja ottamaan kuvia. Jos en olisi ollut niin huolissani Sarasta, olisin naurahtanut sisältä yhtäkkiseen kuuluneeseen kiljuntaan. ”Sä oot varmaan Niall” Hänen äitinsä kysyi asettuessaan ratin eteen ”joo” vastasin yrittäessäni lukea läheisen tiekyltin tekstiä mutta pudistin sitten päätäni ihmetellen jälleen kerran kielen outoutta ” mä oon Saran äiti, Anne. Sara on vieläkin koomassa, mutta ulkoiset ruhjeet on alkanu vähän parantua” Kesti hetken ymmärtää hieman huonohka englannin kieltä mutta sekin unohtui kun kaarruimme sairaalan pihaan.

Anne johdatti minut Saran huoneen ovelle jossa lääkäri tuli meitä vastaan. ”Rva Valli ja Herra Horan” mies nyökkäsi puoleeni ja nyökkäsin takaisin. Mies selitti jotain Annelle joka nosti järkyttyneenä käden suunsa eteen ja koska en ymmärtänyt palpatuksesta mitään seisoin hermostuneena vieressä vaihdellessa painoa jalalta toiselle ja yrittäessäni turhaan ymmärtää mitään puheesta jota olin kuullut saran vain harvoin puhuvan. Tässä vaiheessa Anne jo itki ja se sai minut melkein hermoromahdukseen. Vihdoinkin lääkäri kääntyi puoleeni ” noniin mr. Horan . Olen erittäin, erittäin pahoillani saran puolesta” ennekuin lääkäri ehti sanoa mitään räjähin itkuun. En voinut elää ilman häntä.

kpl 13

Liam:

”Niall me tultiin” huudahdin kun astuimme ovesta sisään. Hiljennyimme kuitenkin kaikki kun näimme hänen istuvan seinää vasten ja kun hän nosti päänsä hänen hiuksensa olivat sotkussa ja silmät aivan punaiset itkusta. ”eikai hän..?” Kuulin Harryn kuiskaavan vierestä samalla kun kyykistyin Niallin viereen lattialle ja muut tekivät samoin ”miten hän voi ?”  Hän pudisti päätään ja ehdin jo pelätä pahinta ” S-saran sydän ei kestänyt l-leikkausta ja meidän täytyy odottaa uutta s-sydäntä mutta lääkärit eivät ole varmoja onko sellaista tarjolla t-tarpeeksi n-n-nopeasti” Niall sopersi ja olin aivan varma että hän alkaisi itkemään hetkenä minä hyvänsä. Kukaan meistä ei oikein osannut sanoa mitään sillä tilanne oli aivan kamala. Istuimme hänen viereensä enkä tajunnut kuinka hän muka voisi olla huomenna missään nimikirjoitustilaisuudessa. Huokaisin ja pudistin päätäni ja aivan kun Louis olisi lukenut ajatukseni ”me voidaan varmaankin skipata se tilaisuus” hän hädintuskin kuiskasi mutta Niall vain pyöritti päätään ”ei, sara toipuu kyllä. Mun istuminen täällä ei auta mitään” Hän sanoi ja tunsin sääliä häntä kohtaan. Entä jos Sara ei selviydykkään. Miksi hän uskoo niin kovasti hyvään loppuun jos sitä ei tulekkaan ? En halua nähdä sitä Niallia joka tulee syntymään jos Sara kuolee.

Meitä tultiin hakemaan hotellille ja heti kun pääsimme autoon Niall nukahti pää olkapäälläni. Hän ei varmasti ollut nukkunut tuntiakaan koska hän oli niin huolissaan Sarasta. Toivoin vain että huominen tilaisuus sujuisi ongelmitta. Saavuimme liian pian hotellille ja Niall joutui heräämään rauhallisesta unesta. Meille oli koottu pitkä pöytä hotellin suureen aulaan jossa odotti jo satoja tyttöjä jännittyneinä ja pieni hymy nousi huulilleni sillä rakastin sitä kuinka sain tehdä heidät onnelliseksi vain ilmaantumalla paikalle. Istuimme jokainen pöydän ääreen ja jono alkoi liikkumaan. Monet tytöt itkivät kuten tavallista ja vilkuilin aina sivusilmällä Niallia sillä en tiedä miten hän reagoisi itkeviin faneihin mutta tuntui kuin hän olisi faniensa takia piristynyt ja koonnut itsensä jotta hän ei olisi aiheuttanut huolta kenellekään. Halasin ilomielen montaa tyttöä ja jos totta puhutaan kaipasin haleja sillä olin itsekin surulinen Saran takia.

Loppupäivästä käteni alkoi krampata ja huokaisin hiljaa helpotuksesta kun huomasin että tyttöjä ei ollut enää paljoa jäljellä. Autoon kapuessamme rupesimme tutkimaan kirjeita ja lahjoja joita olimme faneiltamme saaneet. Niallin tahdosta olimme matkalla takaisin sairaalaan ”hei kattokaa kui hyvä piirros” Zayn ja nosti paperin ilmaan jossa oli hänen kasvonsa ja osoitti sitten itseään ja kieltämättä pirrustus oli aivan upea. Vilkaisin Nialliin joka oli syventynyt johonkin kirjeeseen ”mitä sä sait Niall?” Kysyin koska hänen ilmeensä oli aika vakava. Niall vain huokaisten ojensi paperin minulle ja siirtyi sitten välinpitämättömästi seuraavaan. Aloin lukemaan kirjettä.

Rakas Nialler,

tiedän että sara on sairaalassa ja siksi pyydänkin että lähtisit mun kanssa ulos.

Kai sä tiedät että se ei vaikuta saran parantumiseen yhtään ootko siellä vai et !

Mä voin auttaa sua unohtamaan koko tän jutun, mä voin auttaa sua pitämään hauskaa!

Tää koko sara juttu vaan stressaa sua mikä ei oo hyvä koska sulla on muutenkin niin kiireinen työ.

Varmaan ihmettelet miks kirjotin sulle ”fanipostia” – siks koska sä et vastaa mun viesteihin tai puheluihin.

Kiitä siskoani tän kirjeen välittämisesta x

sally x

Katsoin kysyvästi Nialliin joka oli entistä ärtyneempi katsoessaan puhelinta. ”33 viestiä” hän huokaisi ja nosti puhelimen korvalleen. Toisesta päästä alkoi kuulua iloinen naisääni puhumassa ”en mä en lähe ulos tänään..- en huomennakaan” Niall kuunteli kiihtyvää puhetta ja pyöräytti sitten silmiään ” ihan sama perjantaina sitten” sanottuaan sen hän laittoi puhelimen ärtyneenä taskuun ja olimmekin jo sairaalan pihalla.

Niall:

Saapuessamme Saran huoneelle, näin kuinka oven edustalla seisoi hänen äitinsä ja pari lääkäriä. Saran äiti oli silminnähden musertunut ja hän itki hyysterisesti ja paniikki alkoi vallata minua. Pojat jäivät odottaman taka-alalle kun itse riensin kuulemaan lääkäreitä. Saavuin paikalle ja molemmat lääkärit vain nyökkäsivät ja jatkoivat Saran äidin rauhoittelua. Monen vuoden tuntuisen ajan jälkeen lääkärit kääntyivät ja selittivät koko jutun. Saran sisko, Sofia oli saanut niin suuret vauriot ettei hän millään selviytyisi hengissä ja koska Saralle ei saataisi tarpeeksi nopeasti sydäntä, jouduttaisiin hänelle siirtämään Sofian sydän. Ainut ongelma oli se että pystyisikö Sara elämään sen kanssa että hänen sisällään on hänen siskonsa tärkein elin. Olin salaa iloinen että Saralla oli mahdollisuus selvitä hengissä mutta olin silti järkyttynyt koko asiasta. Sofia oli ollut todella mukava ja tiesin kuinka tärkeä hän oli Saralle mikä sai minut pelkäämään Saran reaktiota. Pelkäsin että hän ei kestäisi tätä kaikkea. ”Milloin meinasitte leikat hänet?” Kysyin ja sain vastaukseksi sunnuntain. Menin kertoman pojille hyvät ja huonot uutiset ja vaikka tunnelmassa saattoi aistia huojennusta, olivat kaikki silti silminnähden shokissa. Pojat sulkivat minut ryhmähaliin mikä helpotti oloani sillä tiesin että he eivät koskaan jättäisi minua. Minulla oli aina 4 parasta kaveria jotka olivat aina tukenani.

Koska olin luvannut mennä Sallyn kanssa ulos kävelin kohti pientä baaria jonka edessä hän jo odotti. Minua ei todellakaan huvittanut juhlia yhtään vaan odotin jo malttamattomana sunnuntaita jolloin olisi Saran leikkaus. ”Niallllll!” Kuulin huudon jonka jälkeen tunsin jonkun roikkuvan niskassani. Huokaisin ja seurasin Sallya baariin ja vaikka ilta oli vasta alkanut, halusin jo kotiin. 

kpl 14 

Niall:

Katsoin tympääntyneenä kuinka Sally yritti kiinnittää huomioni maailmankaikkeuden lyhyimmällä hameella ja avonaisimmalla paidalla mutta rehellisesti sanottuna se kalvoi sisällä vain pienoista kuvottavuutta. Miten joku pystyi liikkumaan noin ulkoilmassa ? ”Niall herää!” Säpsähdin mietteistäni ja nostin katseeni juomastani Sallyyn joka vinkkasi heti silmää kohdatessaan katseeni mutta en vastannut eleeseen mitenkään ”höh, älä ny oo tommonen Niall” Hän tarttui käteeni ja veti minut tanssilattialle. Vaikka Sally oli vanha ystäväni, olin alkanut tuntea hänet vähän uhkaksi Saraa vastaan sillä Sally selvästi halusi kanssani jotain enemmän kuin vain ystävyyttä, joten siksi olin ottanut tehtäväkseni hänen välttelynsä. Koko illan tunsin halua juosta karkuun, juosta sairaalaan saran luokse. Koko ajan ajattelin että entä jos Sara joutuu heräämään kylmässä sairaalahuoneessa yksin. ”Hei Sally musta tuntuu et mä lähen ihan kohta” Sanoin ehkä jopa hieman tympeästi kun hän tanssi edessäni ”häh?” hän nauroi kuin jollekkin hyvällekkin vitsille mutta kun hän huomasi etten nauranut, hänkin vakavoitui ”siis ootsä tosissas? kello on vasta kaks yöllä” Huokaisin ja tartuin juomaani juodakseni sen loppuun ”joo mutta mun pitää mennä huomenna aikaisin Saran luo sairaalaan kun sillä on tärkee leikkaus” Sally pyöräytti silmiään mikä sai jonkin kiehahtamaan sisälläni ”siis cmoon Niall! eihän tosta Sarasta oo kun vaa harmia sun elämässä? sehän on vaa joku ihme taakka joka asuu jossain suomessa ja jota sä et melkee ikinä nää?” Lähdin raivoissani kävelemään ulos baarista sillä en halunnut jäädä kuuntelemaan hänen pötypuheitaan enää hetkeksikään.

Kuulin Sallyn korkkareiden juoksun takaatani ja juuri kun pääsin ulos ovista Helsingin viileään ilmaan Sally tarttui minua kädestä ja kieräytti ympäri ”kuuntele” hän kivahti ja kun en aikonut enää huomioida häntä, hän otti toisenkin käteni kiinni ja pakotti minut kääntymään uudelleen häneen päin ”kuuntele!” hän toisti ja veti sitten henkeä, selvästi harkiten sanojaan ”Mulla ei oo mitään Saraa vastaan, mutta mun mielestä sä ansaitset jotain PALJON parempaa. Musta sun ei tarvis koko ajan huolehtii, mä asun samassa maassa sun kanssa herran jumala sentään, mä osaan käyttäytyä julkisuudessa ja ennen kaikkea me ollaan tunnettu kauemmin” Yritin hillitä raivoa joka kasvoi hetki hetkeltä suuremmaksi. Miten hän kehtasi edes väittää että Sara olisi taaka ? Sitä paitsi hän muuttaisi heti takaisin englantiin kunhan saisi työnsä takaisin. ”sä et tiedä mitään” Sanoin hampaitteni välistä ja olin juuri lähtemässä kun tunsin hänen huulinsa omillani ja alkushokin jälkeen vetäydyin heti pois ”mitä hem-” se oli viimeinen pisara ”No Niall ? Mä olin varmasti parempi kun Sara. Mä tiiän että mä oon parempi, ja aivan varmasti oot samaa mieltä” En jäänyt kuuntelemaan häntä enää ollenkaan vaan lähdin tarpomaan kohti lähintä taksia ”Niall” kuulin huudon takaatani ”mee sä takas sinne englantiin, en haluu puhuu sulle vähään aikaan” huusin raivoissani.  Istuin taksiin ja kerroin hotellin osoitteen jonne kuljettaja lähti minua hiljalleen viemään.

Saavuin rättiväsyneenä ja vieläkin raivoissani Liamin ja minun huoneeseen jossa Liam jo nukkui. Heitin päällysvaatteet sängyn vierelle ja kipusin suoraan sänkyyn. Huoneessa oli hiostava ilma joten kääntelehdin hieman enkä saanut ollenkaan unta. Kaivoin kännykkääni tyynyn alta ja katsoin kelloa joka näytti neljää yöllä. Yritin vielä pari minuuttia saada unta kunnes tajusin että oli vain yksi paikka jossa voisin tällä hetkellä nukkua, sairaala. Hetken mielijohteesta puin vaatteet taas päälleni ja lähdin ulos. Noin puolentunnin etsinnän jälkeen löysin yhden yksinäisen taksin joka onneksi pystyi viemään minut sairaalan. Maksoin matkan ja kiiruhdin oville joka oli lukossa. Tungin kädet taskuuni ja aloin kuumeisesti miettimään mitä tekisin. Juuri kun olin istahtanut läheiselle penkille huomasin valokeilan ja suuntasin sitä kohti ja tapasin vartijan. ”ömm hei” sanoin ottaakseni selvää kuinka hyvin mies puhui englantia ”hei, mitä teet täällä?” hän kysyi ja onnekseni hänen kielitaitonsa oli hyvä. ”mun tyttöystävä on tuolla ja mä en saa unta jos en voi viettää yötä sen kanssa” koska mies ei vaikuttanut kovinkaan vakuuttuneelta ” se on oikeesti tosi sairas ja sillä on huomenna leikkaus joten tää voi olla meiän yhtenen vika yö” Mies oli hetken aikaa aivan hiljaa ja tiesin jo hänen kieltäytyneen mutta hän huokaisi syvään ”VAIN tän kerran, ja saat muuten olla varma että saatan sut sinne tyttös luokse” Olin lauseen puolessavälissä jo juossut oville ja hyvä etten hyppinyt kuin mikäkin kerjäävä koira. Mies avasi oven ja lähdin ohjastamaan häntä Saran luokse ja kun olimme päässeet perille mies jatkoi matkaansa ja minä asetuin huoneen pienelle sohvalle nukkumaan josta näin Saran rauhaisat kasvot täydellisesti.

”Niall?” kuulin Saran äidin äänen vierestäni samalla kun hän puristi olkapäätäni. Heräsin hiljaa sairaalan sohvalta ja kun huomasin että huoneessa oli muitakin nousin samassa ylös ja katsoin kelloa. Saran oli määrä lähteä leikkaukseen näillä minuuteilla joten minun anettiin esihyvästellä hänet siltä varalta että hän ei selviytyisikään, mitä en tietenkään antanut tapahtua sillä eihän hän voinut jättää minua yksin ?  Sivelin hänen viileää kättään ja katsoin hänen tyyniä kasvojaan. ”lupaa että sä tuut takaisin” Kuiskasin kun siirsin hiussuortuvan hänen korvansa taakse ja painoin suudelman hänen huulilleen. Painoin vielä hetkeksi otsani hänen otsalleen ja suljin silmäni, yrittäen vetää läheisyyden tunnetta itseeni ihan sitä varten jos läheisyyteen ei enää olisikaan mahdollisuutta. Hetken päästä lääkärit tulivat viereeni ja laskivat käden olkapäälleni, ihan kuin se muka lohduttaisi. Liam, Harry, Zayn ja Louis kävelivät ovesta sisään  juuri kun Saraa alettiin viedä kohti leikkaussalia. Istahdin takaisin sohvalle jossa olin nukkunut ja hautasin kasvoni käsiini samalla kun pojat tulivat istumaan viereeni. ”kyllä hän selviää” Liam kuiskasi mutta hänen äänensä ei ollut kovinkaan vakuuttava.