!! : sisältää itsetuhoisuutta
joo mä en oikee osaa kirjottaa tämmösii, mut halusin kokeilla.
tää on tosi erilaine mitä nyt yleensä kirjotan mut nii.. tässä.
Viilto. Toinen viilto.Kolmas.
Suljin silmäni tuntiessani yhtäkkisen kivun ranteessani ja puristin terää kovempaa toisessa kädessä viiltääkseni uudelleen.
Ansaitsin sen. Kipu oli minulle oikein sillä en ollut oikeanlainen. Kyyneleet alkoivat virrata silmistä ja ne tippuivat kylpyhuoneen lattialle ja sekoittuivat ranteesta valuvaan vereen.
Katsoin tyttöä joka katsoi minuun peilistä, meikit levinneenä, silmät punaisena itkusta ja hiukset sotkuisena.
Ei kukaan huolisi tuota tyttöä. Ei kukaan huolisi lihavaa, säälittävää, rumaa ja keskivertoa huonompaa tyttöä itselleen. Viilsin taas uuden viillon ranteeseen ja parahdin jälleen uudesta kipuvyörystä ja vajosin seinää pitkin lattialle istumaan.
Häpesin itseäni. Miten olin saattanut itseni tälläiseen kuntoon. Painoin pääni käsiini ja terä putosi lattialle joten itkin. Olin yksin ja itkin.
Samassa kuulin oven käyvän ja itku loppui kuin seinään. Raotin hieman kylpyhuoneen ovea ja kuulin Harryn iloisen hyräilyn alakerrasta. Sulin oven ja laitoin sen lukkoon jotta hän ei pääsisi sisään ennenkuin olin ehtinyt ryhdistäytyä. Kaappasn pyyhkeen ammeen reunalta ja pesin kasvoiltani levinneet meikit ja tyrehdytin verenvuodon ranteestani ja kaappasin pitkähihaisen lattialta ja sujautin sen päälleni. Katsoin itseäni peilistä ja huojennuksekseni ei merkkiäkään itkusta, ei merkkiäkään heikkoudesta. Teetin vielä hymyn kasvoilleni ja nostin sitten terän maasta ja laitoin sen piiloon ettei Harry löytäisi sitä.
"hei kulta" Harry sanoi ja otti minut halaukseen ja suuteli minua. Hymyilin hänelle ja pelkäsin itseni romahtavan sen takia että tein hänelle näin. Valehtelin. Petin.
Harryn vihreät silmät loistivat ilosta kun hän kertoi uudesta albumistaan mutta minä vain tuijotin hänen silmiään enkä voinut lakata ajattelemasta omaa heikkouttani.
Luulin aina että olen vahva.
Luulin, etten välittäisi mitä ihmiset sanovat minusta.
Luulin että olin normaali.
Luulin väärin.
"kulta, ootsä kunnossa ?" Harryn huolestuneet silmät kohtasivat omani ja tunsin hänen kätensä poskellani " sä oot ollu jotenkin poissaoleva" Kuulen huolestuneen ja pelokkaan äänen korvissani ja vaikka mieleni tekisi huutaa ja itkeä ja kertoa hänelle kaikki, pysyn hiljaa. En uskalla kertoa sillä pelkään että menetän hänet " [y/n] oikeesti, onks kaikki hyvin?" Harry sanoi ujuttautuessaan lähemmäs istumaa. Pudistan päätäni ja väännän hymyn "kaikki on mainiosti Harry" Sanoin ja annoin hänelle suukon. "mä oon vaan tosi väsynyt" Harry nyökkäsi hyväksyvästi "mä laitan sulle kylvyn valmiiksi" Hän sanoi lähtiessään kohti kylpyhuonetta.
Harryn ilmoittaessa kylvyn olevan valmis otan pyyhkeen jota käytin aikaisemmin ja suurempia miettimättä riisuduin ja suuntasin kohti kylpyhuonetta. Lukitsin oven ja pudotin pyyhkeen ovensuuhun kaivaessani taas terää. Huomatessani kännykkäni lojuvan maassa, otan sen käteeni ja varovasti istuudun lämpimään veteen. Hymyilen huomatessani että Harry on laittanut mansikkaista hajustetta joka tarttuisi ihoonikin.
Huomioni kiinnittyy taas puhelimeen.
Pelkkää vihaa. Sitä minua kohtaan tunnettiin. Kaikki.
Harry oli käskenyt lopettaa viestien lukemisen mutta mielessäni pyöri vain miksi. Miksi minua vihattiin.
Etsin syytä ja silmiini osui sanoja
läski ruma huora
et oo oikee harrylle
kuole pois
ei kukaan jää kaipaa sua
ei kukaan kaipaa sua
Laitoin veden virtaamaan ettei Harry kuulisi itkuani ja viilsin yhden vanhan arven auki. Kuulin suustani tulevan pienen ähkäisyn huomatessani veren sekoittuvan veteen. Katsoin kuinka punaiset pisarat tekivät toinen toisensa jälkeen kuvioita ammeeseen.
Kuuma höyry alkoi pyörryttämään ja tunsin vartaloni veltostuvan enkä päässyt ylös vaikka kuinka yritin. Ammeen reunat olivat liukkaat enkä saanut kässillä otetta jotta voisin nostaa itseni ylös
"Harry !" Kiljaisin ennekuin kaikki pimeni.
Harry :
Kuulin kiljahduksen ylhäältä ja menin hymyillen kohti kylpyhuonetta. "kulta, etkai liukastunu taas saippuaan?" Hymyni hyytyi kun vastausta ei kuulunut "[y/n]!?!" koputin oveen ja koska en vieläkään saanut vastausta, epätoivo alkoi laskeutua ylleni "[y/n], tää ei oo hauskaa, [y/n] VASTAA !" huusin oven takaa ja koputin ovea. Paniikki alkoi vallata minua ja juoksin hakemaan makuuhuoneesta pinnin ja avasin kylpyhuoneen oven. Näin pyyhkeen lojuvan lattialla ja kun nostin katseeni en nähnyt häntä ammeessa.
hän ei ollut ammeessa.
Järkytys sai kehoni liikkeelle
"[y/n] ! herranjumala" huusin juosten ammeen luo ja nostaen hänen kylmän elottoman ruumiin vedestä. Vedin hänet pois altaasta ja toisella kädellä soitin puhelimella hätänumeroon ja toisella pitelin hänen päätään ja itkin.
Katsoin hänen haavojaan kädessä.
Kuinka olin niin sokea,
niin tyhmä.
Pudistin päätäni ja pyyhin kyyneleen kyyneleen jälkeen poskeltani kunnes niitä tuli niin paljon että annoin itkun tulla.
Istuin hänen sänkynsä vieressä ja helpotuksekseni lääkärit sanoivat että hän toipuu.
Puristin hänen kättään ja ilon kyyneleet alkoivat virrata pitkin poskiani kun hän avasi hitaasti silmänsä.
"har-ry.." Hän sanoi tuskin kuuluvalla äänellä " mä oon tässä [y/n] mä oon tässä" Sanoin ja hymyilin. Hänen kasvonsa kirkastuivat ja tummenivat samantien. "mä.. mä oon niin pahoillani..en mä yrittänyt.. " pudistin päätäni ja suutelin häntä sitten "eieii mä oon pahoillani etten mä auttanut sua" Sanoin ja kosketin hänen nenäänsä omallani "lupaa mulle, ettet tee noin enää" Sanoin ja painoin otsani kiinni hänen otsaansa "mä- mä lupaan" Hän sanoi ja tiesin ettei hän ollut varma siitä, mutta nyt minä tiesin joten pystyin olla hänen tukenaan mikä helpotti oloani " mä rakastan sua" kuiskasimme toisillemme samaan aikaan.