Destiny - Harry one shot Maijalle

sori että tästä tuli näin lyhyt mut hope u like it ;)xx

"äää hazza, mä oon nii pahoillani" Sanoin pitäen nenäliinaa kädessäni ja katsoessani ovensuussa seisovaa Harrya. Meidän oli tarkoitus mennä yhdessä leffaan, mutta tietty just tuurillani tulin kipeäksi juuri loman alkuvaiheessa. "hmph. okei mä käyn peruuttaa sen näytöksen" Hän sanoi ja lähti siltä seisomalta kohti autoaan. Suljin oven huokaisten ja suuntasin takaisin kohti sohvaa johon olin pystyttänyt oman laiskanlinnani. 

Painoin play-nappulaa jotta kesken jäänyt elokuva saisi jatkoaan mikä tosin oli vaikeaa sillä silmät olivat kipeät pelkästä väsymyksestä.

"Huomenta unikeko" Avasin silmäni kuullesani tutun mutta kaukaa kuuluvan äänen. Avasin hiljaa silmäni ja tunsin valtavan pääkivun taas palaavan tajuntaani ja näkökenttäni selkeytyi ja näin hymyilevän Harryn edessäni. "öö mitä sä tääl teet?" Kysyin tokkuraisesti yrittäessäni vetää tyynyä naamani eteen jotta saisin nukuttua vielä pidempään. Harry vetäisi tyynyn pois ja katsoin häntä muka vihaisesti "tulin kattomaan sun olotilaa" Pyöräytin silmiäni ja katsoin pysähtyneen elokuvan ruudussa "ei tää nyt noin tylsä voinu olla" hän sanoi viitaten elokuvaan mikä sai minut naurahtamaan mutta hihityksen sijaan ilmoille pääsi kauhea yskäkohtaus mikä sai minut pitelemään vatsaani. "öö onks kaikki hyvin ?" kuulin Harryn kysyvän ja nyökkäsin. Hän vain tuhahti ja suuntasi keittiöön päin ja juuri kun olin nousemassa ja väittämässä vastaan sain tyynyn päähäni osoitukseksi siitä että minun tulisi jäädä paikoilleni. Huokaisin syvään ja kuulin kuinka veden keitin laitettiin päälle.

Harry istui vastapäätäni ja tarjosi minulle teetä ja kääri sitten huopani paremmin ympärilleni. Hymyilin hänelle ja siirryin hörppimään teetäni samalla kun katsoin salaa Harryn puuhastellessa dvd- koneen kanssa.

Harry oli parasystäväni, oli ollut jo kauan ja oli aivan normaalia että hän vietti kanssani tavallista iltaa, mutta miksi kaikki tuntui silti niin erilaiselta ? Otin toisen hörpyn teestäni ja Harry oli siirtyny viereeni sohvalle "mitä" ajatukseni katkesivat ja tajusin että olin tuijottanut häntä koko ajan. Käänsin punastuneena katseeni kohti ruutua. "hei kerro nyt" Harry patisti ja pudistin vain päätäni "mietin vaa et miks sä tulit hoitaa mua ?" Kysyin siirtämättä katsettani ruudusta. "koska mä välitän susta" Kuulin hänen äänensä vierestäni ja vaikken ikinä ennen ollut tuntenut näin, tiesin että olin rakastunut parhaaseen ystävääni jota en ikinä tulisi saamaan. Olimme liian hyvissä väleissä joita en voinut pilata vain jollain typerällä yksipuolisella tunteella. Annoin hänelle pienen hymyn ja keskityin sitten taas teeheni. "voi maijaseni, -" kuulin hänen naurahtavan ja siirtyvän lähemmäksi minua "-sä et nyt tainnut ymmärtää" Käännähdin häneen varmasti maailman ihmettelevin ilme kasvoillani. Hän huokaisi syvään ilmiselvästi miettien kannattaisiko hänen sanoa sanottavansa. "Maija mä tulin tänne koska mä välitän susta enemmän kuin ystävänä" Hän tuijotti vihreillä silmillään omiani enkä voinut kääntää katsettani "mä tiiän että mä oon sulle pelkkä kaveri mut mä oon aina rakastanut sua, enkä mä oo lähössä pois vaikket sä tunnekkaan samoin" hän sanoi ja käänsi sitten katseensa pois "Harry.. mäkin rakastan sua" sanoin hädin tuskin kuuluvalla äänellä. Hänen katseensa pongahti takaisin minuun jonka jälkeen hän oli yhtäkkiä niskassa kiinni halaamassa minua. "Harry mee kauemmas säkin tuut kohta kipeeks" Nauroin ja halasin häntä pikaisesti jotta hän voisi vetäytyä sitten takaisin sohvan toiseen päähän. "ei se haittaa" Harry sanoi ja jätti päänsä lepäämään rinnalleni ja minä aloin näpräämään hänen kiharoitaan. 

Tiesin että meistä tulisi erottamattomia. 

More than friends - Louis One shot Eveliinalle

toivottavasi käy että sun lempinimi on eve täs :DD ja sit ooon ihan superpahoillani että tän tekemises meni näin kauan !!! ja joo tää ei oikein onnistunu hhah tai emmä tiiä omg sori jos ei kelpaa :c

"Eveliinaaa!" Ystäväni huusi olkkarista joten menin katsomaan mitä asiaa hänellä oli "Mariaaaaaa!" matkin häntä kun seisahdin olkkarin ovella " tuu kattoo telkkarii mun kaa ja jätä se siivoominen hetkeks!" hän sanoi ja taputti paikkaa vieressään joten istuuduin ja tunkeuduin hänen kanssaan viltin alle.  Hän tarjosi karkkikulhoa ja kun olin pienen kaivelemisen jälkeen ottanut pari hyvää karkkia nostin katseeni katsoakseni mitä joutuisin tuijottamaan hänen kanssaan. Liiankin tuttu melodia alkoi soimaan telkkarista. X-factor. "umm.. hei maria mun pitää käydä kaupassa mä tuun ihan heti takasin" Jätin Marian hölmistyneenä sohvalle ja riensin eteiseen ja juoksin ulos talosta.

Yritin selvitellä ajatuksiani. Neljä vuotta sitten paras ystäväni Louis, joka nyt oli yksi jäsen kuuluisasta one directionista, osallistui siihen kuuluisaan ohjelmaan . Ärtymyksen ja ikävän tunteet sekoittuivat sisälläni ja pyöräytin silmiäni muistoille. Olin aina hänen tukenaan, jaoin jännityksen, pettymyksen, ilon ja surun hänen kanssaan koko x-factor ajan ja mitä hän teki ? Pojat alkoivat menestyä ja jotenkin minä pääsin unohtumaan. Lähettelin hänelle viestejä mutta kun numerot ja sähköpostiosoitteet vaihdettiin turvallisuuden vuoksi  jäi yhteydenpito kokonaan. Kyllä vain, omalle parhaalle kaverille on liian vaivalloista lähettää edes oma numero.

"tarviin jäätelöö" mutisin itsekseni ja lähdin oikaisemaan kulman takaa kohti pientä herkkukauppaa mutta matka tyssäsikin nopeasti ja ennenkuin huomasinkaan olin nokallani maassa "varo vähän" poika sanoi ihan kun olisi omistanut koko maailman. Nousin ylös putsatessani jalkojani " varo ite idiootti" sanoin ja nostin katseeni jaloistani nähdäkseni keneen olin törmännyt.  Silmäni rävähtivät auki tajutessani kuka edessäni seisoi. Vaikka hänellä olikin pipo ja sen päällä huppu ja tummat aurinkolasit tunnistaisin hänet missä vain.

"hitto" hän mumisi itsekseen ja hetken ajattelin hänen tunnistaneen minut ja olin jo ryntäämässä haliin "mut on tunnistettu-" hän naurahti ja otti aurinkolasit pois "haluutko nimmarin?" Hän sanoi kaivaessaan taskujaan. Kyyneleet tulvahtivat jo pelkästä loukkaantumisesta "Et voi olla tossisas" töksäytin ja hän nosti ihmeissään katseensa ja voin uskoa että hänen silmänsä muuttuivat lautasen kokoisiksi "EVE" hän huudahti ja oli tällä kertaa se joka olisi juossut halaukseen mutta koko päiväinen väsymys, ärtymys ja vielä äsköinen loukkas sai minut kihisemään vihasta. "miten sä kehtaat" Sanoin yhä itkien " sori ihan kauheest, emmä tajunnu et se olit sä" hän sanoi tajutessaan mistä olin loukkaantunut. Ihan kuin yhteydenpidon jättäminen ei olisi ollut mitään. Ihan kuin  neljän vuoden jälkeenkin olisimme olleet ne samat ystävykset kuin ennen.
Lähdin raivoissani kävelemään pois päin mutta Louis tarttui kädestäni kiinni ja pyöräytti minut ympäri.
"mä tiiän että sä oot mulle vihanen-"hän pudisti päätään etsien oikeaa sanaa "- taisiis enemmänki ku vihanen, mut voidaanko me jutella ? vaikka huomenna jossain ruuan parissa?"  Nyökkäsin vielä vähän nyyhkyttäen ja painauduin neljän pitkän vuoden jälkeen haliin jota olin odottanut joka ikinen päivä.

*** SEURAAVA PÄIVÄ***

Louis istui jo pienessä pöydässä kun saavuin  sovittuun kahvilaan epävarman oloisena. En tiennyt miten suhtautua häneen. En halunnut enää menettää häntä mutta en voinut myöskään luottaa häneen samalla tavalla kuin ennen. Istuuduin hänen eteensä ja kohtasin hymyilevät ja jännityksestä loistavat kasvot.
"louis.." nyökkäsin ja hän oli täydessä vauhdissa kertomassa kuinka oli jo tilannut meille vaahtokarkkikaakaot jotta voisimme taas kisata juontikisan aivan kuin aina ennenkin.

Päivän lopussa olin tullut siihen tulokseen että voisimme taas yrittää olla ystäviä ja olin iloinen että päätin niin sillä parin kuukauden jälkeen olimme taas parhaimpia ystäviä. Louis oli ihan yhtä hauska ja nenäkäs kuin aina ennenkin ja hän oli tutustuttanut minut muihin bändin jäseniin ja nyt elämäni rullasi taas kohdillaan kun olin saanut ystäväni takaisin.

Koputin Louisin oveen ja hän tuli avaamaan "EVEEE" hän huusi ja nosti minut syliinsä ja pyöräytti pari kerta ympäri ja laski sitten maahan. Nauroin vatsakippurassa sillä säikähdin niin paljon. Kun sain itseni kootuksi menin olohuoneeseen missä muut pojat odottivat perrien ja daniellen kanssa. "moi" sanoin hymyillen kun istuin  sohvalle. Olimme sopineet yhteisen viikonlopun Loun talolla ja pitkän odotuksen jälkeen olin täällä. Istuimme rinkiin sillä Zayn ehdotti totuutta ja tehtävää. Liam pyöräytti pulloa ja se osui zayniin "totuus vai tehtävä" Liam sanoi vihjaillen "totuus" Liam mietti hetken aikaa "ketä-"hän teki lainausmerkit sormillaan"-parittaisit koviten tässä huoneessa" Zayn kierrätti katsettaan huoneessa ja jätti sen sitten minuun "noh, ensinnäkin varmaan mua ja perriee-"hän sanoi vinkaten tyttöystävälleen"- ja sitten payzerii-"hän sanoi ja hymyili liamille ja daniellelle "- ja sitten louista ja eveliinaa" Pyöräytimme Loun kanssa samaa aikaa silmiä. Olisi pitänyt arvata! he olivat yrittäneet parittaa meitä yhteen melkein alkuajoista saakka ja heidän mielestään meidän välillämme oli enenmmänkin kuin pelkkää rakkautta.  Zayn pyöritti ja pullo osui Louhun "totuus-" "TEHTÄVÄ" Louis melkein hyppi innosta. Pelkäsin pahinta kun Zaynin naama vääntyi ovelaan hymyyn "Tee eveliinalle jotain mitä olet aina halunnut" Louis lopetti pomppimisen käänsi katseen minuun ja takaisin zayniin ja muuttui aivan punaiseksi. Louis nousi hiljaa seisomaan ja nyökkäsi minua seuraamaan joten nousin ja seurasin häntä keittiöön mikä oli olohuoneen vieressä. "okei öö mun pitää tehä jotain mitä oon ain halunnu tehä" Louis sano melkein kuiskaten ja siveli sitten kädellään poskeani ja kun tajusin mitä hän meinasi tehdä muutin täysin punaiseksi ja perhoset pyrähtivät lentoon vatsassani ja suljin silmäni kun tunsin hänen lämpimät huulet omillani. Kiedoin käteni hänen kaulaansa ja hän veti minut lähemmäs.

tuntui kuin aika olisi pysähtynyt ja lopulta menimme muiden luokse takaisin ja heidän ilmeistään näki että he arvasivat mitä olimme tehneet. Louis pyöräytti pulloa ja se pysähtyi minuun. "tehtävä" sanoin "suutele mua uudestaan" hän sanoi ja tein niin samalla kun muut hurrasivat. Juuri kun olin vetäytymässä takaisin louis kuiskasi korvaani "mä tiesin että sä oot enemmän ku kaveri mulle" hymyilin ja sanoin "samoin"

I'll always choose you - Louis one shot Lauralle

ENNENKUN LUET TÄN TARINAN, haluun sanoo etten vihaa eleanoria vaan ihan päinvastoin, joten siks on kauheeta kirjottaa tätä tarinaa XDD shippaan siis  elounorii ihan täysii ♥ xx

ps, jos joku huomas niin koitin tässä erilaista kirjotus tyylii eli tässä on enemmän välejä noiden kappaleitten välillä tai silleen.. kummasta tyylistä te ite tykkäätte enemmän  :)?

Kuulin kellon kilahduksen kun astuin tavanomaiseen tapaani pieneen starbucks kahvilaan kotini lähellä. Päivä oli kaunis ja lämmin joten minulla oli vain shortsit ja löysä paita. Nostin auronkolasini ruskeiden hiusteni päälaelle ja kävelin tiskille ja päätin ottaa mansikkapirtelön. Kassatyttö tuli hymyillen ottamaan tilaustani vastaan 

"MIKÄ SUA VAIVAA ?" kuulin jonkun naisen huutavan juuri kun olin maksamassa pirtelöäni. Käänsin pään ja näin tytön joka näytti hämmästyttävän paljon minulta.  Maksoin pirtelöni ja istuin läheiseen pöytään nauttimaan sitä. 

"El rakas, mä en ole mikään kassakone" poika sanoi lempeästi ja jotenkin ääni kuulosti tutulta. El vain pyöräytti silmiään ja tuhahtaen laittoi kädet puuskaan. 

"Louis rakas, mä oon halunnut sitä laukkuu miljoona vuotta" El sanoi matkien ivallisesti Louisin äänensävyä. Kuulin Louisin huokauksen tänne asti ja jotenkin minun kävi sääliksi poikaa. El sai tekstarin joltain ja hän alkoi tehdä lähtöä. "Nähdään louis" Hän sanoi ja lähti ovet paukkuen kuppilasta. 

Mietin kauan että pitäisikö minun mennä juttelemaan Louikselle sillä hän näytti todella alakuloiselta. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni "umm... hei" Sanoin ujosti ja hänen siniset silmänsä siirtyivät minuun "haluutko nimmarin?" hän kysyin suoraan ja suuni loksahtu auki. "siis täh ? en ku siis voinksmä istuu?" kysyin ja nyökkäsin kohti penkkiä jolle istuin myöntyvän vastauksen saattelemana.

Pienen ehkä hieman vaivaantuneen hiljaisuuden jälkeen sain ääneni toimimaan ja kysyin että onko kaikki hyvin. Hän nosti katseensa kahvista ja katsoi minuun ensinmäisen kerran kunnolla ja hänen suunsa loksahti auki "sä.. sä näytät ihan Eleanorilta" Minulla meni hetki tajuta kenestä hän puhui mutta sitten tajusin sen olevan se aiempi tyttö "umm... onko hän sun tyttöystävä?" Kysyin ja kun hän vain kohauttu olkiaan tajusin sen olevan arka aihe. "mä oon muuten Laura" sanoin ja hymyilen hörpäten viimeiset pisarat pirtelöstäni. 

"Louis" hän sanoi ja hymyili myös.

Aika meni tosi nopeasti ja olin tilannut jo kaksi pirtelöä lisää. "hei mun oli määrä tavata mun kaveri, ni must tuntuu et mun pitää lähtee ihan kohta" Sanoin ja louis kaivoin kännykkänsä housujen taskusta " anna sun numero niin me voidaan tavata vaikka leffan parissa" hän sanoi ja vinkkasi silmää. Nauraen luettelin numeron ja halauksen jälkeen lähdin juoksien kohti kaverini taloa. 

"sori oon myöhäs" sanoin mennessäni kaverini huoneeseen ja hän tavalliseen tapaansa istui koneella " hän katsahti minuun ja sitten takaisin näyttöön "joo emmä ois muutenkaa voinu olla tänää" hän sanoi mutten reagoinut siihen mitenkään sillä katseeni oli nauliutunut julisteeseen joka oli hänen seinällään.  "mitä?"  osoitin yhtä poikaa joka oli neljän muun kanssa samassa kuvassa "mikä ton nimi on?" Hän seurasi sormeani ja katsoi takaisin muhun "louis,kui ?" suuni loksahti auki ja tajusin juuri että olin ollut yhden one directionin jäsenen kanssa juttelemassa starbucksissa. Ei ihme että hän luuli että halusin nimmaria. "m-mun pitää mennä moikka" sanoin ja juoksin kaverini talosta suoraan ulos.

Louis:
Hamuilin avaimiani taskustani ja huokaisten avasin oven. "Missä sä olit niin kauan?!!" kuului huuto sisältä. Riisuin päällystakin ja olin kävelemässä yläkertaan kohti makuuhuonetta saadakseni olla rauhassa "kuulitko sä mun kysymystä?" El tuli ovensuuhun seisomaan kädet lanteillaan "kuulin, ja mä olin ulkona" Sanoin vaivautumatta kertomaan enempää.

*** 1 VIIKKO MYÖHEMMIN***

Kaaduin sängylleni ja kaivoin kännykkäni esiin ja etsin Lauran nimen puhelimestani. Laura oli ihan samannäköinen kuin Eleanor! Miten kaksi niin samannäköistä voi olla niin erilaisia luonteeltaan.
Eleanor oli turhamainen, ilkeä, epäluotettava ja hän flirttaili jokaisen miehen kanssa joka oli vähänkin hyvännäköinen tai rikas. Mutta Laura, oli hauska, iloinen, myötätuntoinen ja samanlainen kuin minä.
Keskeytin ajatukseni sillä tajusin että vertasin juuti tyttöystävääni johonkuhun joka voitti vertailun 6-0.
Pudistin päätäni ja näpyttelin lauralle viestin

goooosh ku tylsää.. mitäs teet ?
- louis xx

olin jo laittamassa puhelinta pois koska luulin ettei hän vastaisi mutta sain kuin sainkin viestin heti

tylsää täälläkin ! ehditkö vielä tapaamiseen ? ;)
- L 
vilkaisin kelloa ja se näytti kymmentä. Eleanor oli juuri siirtynyt viereeni nukkuman joten hiippailin vain ulos sängystä ja tekstasin lauralle nopeasti joo ja lähdin puistoon jossa sitten sovimme tapaavamme.

Ilta oli vähän viileä joten otin pitkähihaisen paitani päälle vielä hupparin ja lähdin kohti puistoa joka ei ollut kaukana. Laura istui penkillä söpöissä pyjama housuissa ja karvapipo päässä.

"moi" hän sanoi ja halasin häntä. "mennäänkö kävelylle?" hän kysyi ja vastausta odottamatta hän lähti kävelemään soratietä pitkin juoksin hänen peräänsä ja tartuin häntä kädestä ja vedin hänet lähelleni ja hän nosti kätensä lepäämään rinnalleni. Siirsin yhden hiussuortuvan hänen korvansa taakse ja painoin otsani hänen  otsaansa vasten ja nenämme hädin tuskin koskettivat. "laura.." tunsin hänen hengityksensä kiihtyvän "mä en sais tuntee sua kohtaan näin koska mulla on tyttöystävä.. "sanoin hädin tuskin kuiskaten "ja mutta mä en voi itelleni mitään, mä rakastan sua niin paljon et se sattuu" Sanoin yhteen hengenvetoon ja olin juuri kysymässä että miten se voi olla mahdollista vasta viikon tuntemisen jälkeen mutta tunsin hänen lämpimät huulensa omillani ja hänen pienet kätensä leikkivät niskahiuksilla. Rutistin hänet lähemmäksi itseäni ja sijoitin käteni hänen ristiselälleen ja vastasin suudelmaan.

"Laura.. mä eroon eleanorista" Laura vain pudisti päätään ja katsoi minuun kyyneleitä sinisissä silmissään " et sä voi jättää eleanoria mun takia" hän kuiskasi mutta nyt oli minun vuoroni puhua "hei kato mua" sanoin ja nostin hänen kasvojaan "mä. tuun. aina. valitsemaan. sut." sanoin ja joka sanan välissä painoin pienen suukon hänen huulilleen " mähän oon louis tomlinson ja mä teen mitä haluan" sanoin vinkaten ja me molemmat purskahdimme nauruun.

Never felt like this before - 12

sori, tää osa on tosi lyhyt :') miltä tää tarina on vaikuttanu tähän asti ? 

onko teillä jotain omia toiveita tarinan jatkoo ajatellen, oon utelias kuulemaan XD

Niall:

”tullaan tullaan” huusin juostessani portaita samalla kun muut hoputtelivat alhaalla. Jouduin kuitenkin kääntymään kun puhelimeni alkoi soimaan huoneessa joten kävin hakemassa sen mutten kuitenkaan ehtinyt vastata joten laitoin puhelimen taskuun ja kiirehdin mukana kohti radio haastattelua.

Auto pysähtyi jonkin radion eteen ja tajusin että se oli se sama jossa olin tavannut saran. Minua alkoi hymyilyttää kun muistelin kuinka kaadoin vettä hänen päälleen ja sitten tutustuimme. Sarasta ei ollut kuulunut vähään aikaan ja ikävä kaksinkertaistui kun muistelee sitä kuinka tapasimme.  ”tuu jo uneksia” Louis huuteli penkeiltä jossa haastattelija ja  muut bändistä jo istuivat. Menin paikalleni istumaan ja ainut mitä toivoin oli, ettei kukaan kysyisi mitään parisuhdetiloista tai sallysta. Tunsin puhelimeni taas tärisevän taskussani ja vilkaisin soittajaa. Tuntematon. Painoin mykistystä sillä en voinut tietenkään vastata puhelimeen keskellä radiolähetystä. ”okei, aloitetaan sitten” naishaastattelija sanoi hymyillen. Mietin että menettiköhän sara jonkun uuden työntekijän takia oman työpaikkansa täällä

”okeeeei, eli mitä mieltä te ootte tästä teiän uudesta albumistanne? ” Harry ja Liam vastasivat kaikkien puolesta ja ylistivät albumia maasta taivaisiin jonka jälkeen saimme vastattaviksi pari muuta peruskysymystä. ”seuraavaksi mennääki sitte fanikysymyksiin-” nainen otti läppärin syliinsä ja meni varmasti twitteriin ”- okei, jokaselle tulee vain yksi kysymys koska meillä valitettavasti on niin vähän aikaa enää”  Tunsin puhelimeni taas tärisevän mutta painoin vain nopeasti punaista ja jatkoin sitten haastattelun seuraamista. ”Harry” nainen ja me kaikki käännyimme katsomaan harrya jolla oli jo hymy huulillaan. Nainen katsoi koneen näyttöä ja selvästi pidätteli nauruaan ” tyttö suomesta, kysyy kuinka saat pidettyä hiuksesi niin kiharaisina” Me kaikki räjähdimme nauruun ja Louis ja Zayn hyökkäsivät pörröttämään Harryn hiuksiaan ja kun hän sai vihdoin rauhan hän vastasi nauraen ” ne ovat luonnonkiharat” Nainen nyökkäsi ja selasi uutta kysymystä ”Liam” Nainen katsoi suoraan eteensä jossa Liam hymyili hänelle ”tyttö englannista haluaa tietää että miksi ette ota faneja lavalle” Liam vaihtoi katsetta kanssani ja kohautin olkiani ”umm.. koska se olisi epäreilua niille muille faneille jotka eivät pääse lavalle” hän vastasi ja hymyili sitten taas. Nainen nyökkäsi hyväksyvästi ja painoi katseensa taas koneeseen ”Zayn, kuinka paljon törmäätte poikafaneihin?” ”jonkin verran” hän sanoi heti huojentuneen näkösenä siitä ettei häneltä kysytty vaikeaa kysymystä. ”Louis, haittaako tyttöystävääsi eleanoria se että suurin osa faneistasi on tyttöjä” Louis vain pudisti hymyillen päätään mutta vastasi sitten ei, sillä nainen muistutti että olemme radiossa. Vatsassani tuntui kaukainen jännitys sillä tiesin olevani seuraava uhri. ”noniin viimeinen kysymys Niall.. –” hän tuijotti pitkään tietokonetta ja kääntyi sitten puoleeni ”eräs haluaa tietää että oletko sallyn kanssa yhdessä ? ” Sydämeni tipahti vatsaan. Muut tuijottivat minua sillä me kaikki tiesimme että en ollut julkistanut suhdettani saraan ja että sallylla oli tunteita minua kohtaan ”mä.. öö me ollaan vaan.. hyvii kavereita” Nainen vain nauroi ja sanoi ” kerro vain rohkeasti jos olette yhdessä” nainen sanoi ja vinkkasi silmää jolloin minun teki mieli lähteä saman tien ” kuten jo sanoin me ollaan vaan kavereita”

”vihdoinkin” huokaisin meidän lähtiessämme radioasemalta ”miks mä saan aina noi vaikeimmat kysymykset?” manasin ääneen ja muut pojat katsoivat minua huvittuneina kun kaivoin puhelintani johon oli yritetty soittaa rikollisen monta kertaa. Soitin numeroon jonka omistajaa en tiennyt ja lähdin seuraamaan iloista nelikkoa kännykkä korvalla. Puhelin tuuttasi pari kertaa ennen kuin asiallinen naisääni vastasi jonkin paikan nimen ”uhh.. haloo?” sanoin puhelimeen ja kesti ennen kuin vastaanottaja vastasi ”joo eli päivää täältä Jorvin sairaalasta. oletko mr. Horan ?” Sairaala? en ollut koskaan kuullutkaan mistään jorvista ”joo, puhelimessa”

”hyvä. Asiani koskee Sara Vallia, eikö hän olekkin tyttöystävänne?” Seisahduin siltä seisomalta ja muut pojat kerääntyivät ympärilleni sillä he vaistosivat että jotain oli tapahtunut. Tajusin nyt että Jorvin sairaala oli suomessa! ”o-onko hän kunnossa?” Kysyin enkä välttämättä halunnut tietää vastausta. Paul alkoi kuljettamaan meitä poispäin sillä eräs fanijoukko huomasi meidät ja onneksi taksimme oli lähellä joten pääsimme kipuamaan sinne rauhaan ja istuimme tuoleille. ”mr. Horan oletteko siellä?” kuului langan toisesta päästä kun keskityin taas puhelimeen ”joo, anteeksi pieni häiriö” sanoin ja autossa oli onneksi täysin hiljaista ” niin, kuten jo sanoin, Sara on joutunut vakavaan auto-onnettomuuteen ja hän on erittäin pahasti loukkaantunut”  Suuni loksahti auki ja järkytys hiipi sisälleni. Muut pojat näyttivät yhtä järkyttyneiltä ja Liam laski käden reidelleni joten hekin olivat kuulleet ”s-siis mitä?” en voinut sanoa muuta. ” Saran taksi törmäsi toiseen autoon jonka kuski oli humalassa ja auto syöksyi rinnettä alas suoraan vanhaan ojanpientareeseen ja sara jäi puoliksi auton ja piantareen väliin joten hän on tällä hetkellä koomassa” Silmäni alkoivat pikkuhiljaa täyttyä kyynelistä, purin huultani jotten alkaisi itkeä ja haroin hermostuneena hiuksiani. Minä tyhmä olin luullut että Sara oli suuttunut jostain ja siksi katkaissut puhelun joten en ollut yrittänyt edes soittaa. ”voinko tulla käymään?” Kysyin ja kun sain myöntävän vastauksen ja pari muuta ohjetta lopetin puhelun, hautasin pääni käsiini ja aloin itkeä samalla kun tunsin parit kädet selälläni lohduttamassa.

”ei teiän kaikkien oo pakko tulla” Sanoin kun muut raahasivat laukkujaan autoon ”kyllä on, muista ettet seurustele Saran kanssa julkisesti joten käyntiämme ihmeteltäisiin, joten pidämme samalla nimikirjoitus tilaisuuden” Sanoi Paul joka keskusteli juuri kuskin kanssa ”niin ja halutaan me muutenkin tulla” Zayn sanoi ja rutisti minua olkapäästä ennen kuin kapusi autoon. Huokaisin ajatusta siitä että joutuisin kaikessa huolessa ja stressissä pitämään jotain nimikirjoitustilaisuutta mutta ei mahtanut mitään. Kipusin autoon joka lähti viemään meitä kohti lentokenttää.

Kolmen tunnin lennon aikana olin yrittänyt nukkua edes vähän siinä onnistumatta. En ollut näin kolmena päivänä nukkunut juuri ollenkaan. Sallykin oli tullut käymään mutta en kestänyt hänen pientä paistavaa vahingon iloaan joten olin kieltäytynyt tapaamasta ketään. Vedin takin kaulusta enemmän kiinni ja yritin olla tärisemästä kylmästä kun odotin että kuski laittoi taas laukkujamme toiseen taksiin. Ajoimme suoraan kohti hotellia joka oli aika pieni verrattuna joidenkin muiden maiden hotelleihin mutta en pitänyt sitä tärkeänä. ”rauhotu” Liam sanoi kun kiertelin huonettamme raauhattomana odottaessani Saran äitiä joka veisi minut Saran luo samalla kun hän menisi katsomaan Sofiaa, Saran siskoa. ”voitko tulla mun kanssa aulaan?” Kysyin ja hän vain nosti kulmaansa ja kohautti olkiaan ja tiesin hyvin fanien odottavan aulassa mutta laitoin vain mustan hupparini ja punaisen capin ja vedin sen mahdollisimman syvälle kasvojen eteen. Henkivartija oli jo lähdössä mutta huitaisin vain kädelläni sillä en halunnut että hän lähtee mukaan sairaalaan ja Liamin henkivartija oli tarpeeksi aulassa. Kaappasin vielä sanomalehden jolla voisin peittää naamani istuessani aulan tuoleilla joihin istuimme Liamin kanssa. Oli huvittavaa katsella pientä joukkiota ja tietää että he halusivat nähdä meidät enemmän kuin mitään eikä heillä ollut aavistustakaan että me katselimme heitä tälläkin hetkellä. ”tuolla hän on” Liam herätti minut ajatuksistani ja suuntasin katseeni kohti Saran äitiä ja lähtiessäni heilautin kättäni Liamille joka minun lähdettyäni meni fanijoukkoon kirjoittamaan nimmareita ja ottamaan kuvia. Jos en olisi ollut niin huolissani Sarasta, olisin naurahtanut sisältä yhtäkkiseen kuuluneeseen kiljuntaan. ”Sä oot varmaan Niall” Hänen äitinsä kysyi asettuessaan ratin eteen ”joo” vastasin yrittäessäni lukea läheisen tiekyltin teksitä mutta pudistin sitten päätäni ihmetellen jälleen kerran kielen outoutta ” mä oon Saran äiti, Anne. Sara on vieläkin koomassa, mutta ulkoiset ruhjeet on alkanu vähän parantua” Kesti hetken ymmärtää hieman huonohka englannin kieltä mutta sekin unohtui kun kaarruimme sairaalan pihaan.

Anne johdatti minut Saran huoneen ovelle jossa lääkäri tuli meitä vastaan. ”Rva Valli ja Herra Horan” mies nyökkäsi puoleeni ja nyökkäsin takaisin. Mies selitti jotain Annelle joka nosti järkyttyneenä käden suunsa eteen ja koska en ymmärtänyt palpatuksesta mitään seisoin hermostuneena vieressä vaihdellessa painoa jalalta toiselle ja yrittäessäni turhaan ymmärtää mitään puheesta jota olin kuullut saran vain harvoin puhuvan. Tässä vaiheessa Anne jo itki ja se sai minut melkein hermoromahdukseen. Vihdoinkin lääkäri kääntyi puoleeni ” noniin mr. Horan . Olen erittäin, erittäin pahoillani saran puolesta” ennekuin lääkäri ehti sanoa mitään räjähin itkuun. En voinut elää ilman häntä.

Never felt like this before - 11

tää on sit suoraan wordista, joten en tiiä onko kirjotusvirheitä ja siks tää fonttikin. Tässä kesti nyt tosi kauan vaikka tää näin lyhyt ja tylsä onkin mutta ensluku sitten jo ehkä tulee nopeammin (:

kato saran "bile"asu tästä 

Suomessa kaikki oli aivan samanlaista kuin aina ennenkin. Lunta oli joka paikassa ja minua etoi liiallinen kylmyys. Tuntui oudolta sanoa Helsinkiä ankeaksi sen jälkeen kun tulee sateisesta kaupungista jota nyt kaikki sanovat harmaaksi mutta kaipasin silti lontooseen ylikaiken. Olin Nialliin jokapäivä yhteydessä mutta ei se vetänyt vertoja sille että olisin voinut olla hänen lähellään. Niall oli vannonut tulevansa käymään suomessa mutta ei hän kiireiltään ollut vieläkään päässyt käymään. Tein väliaikaista töitä jollain pienellä radioasemalla joka yritti saada minulle töitä lontoosta, mutta vielä ei ollu onnistanut pitkänkään odotuksen jälkeen. Onneksi minulla sentään oli asunto, kiitos siskoni jonka luona siis asuin.

Istuin kylmästä väristen puiston penkillä ja katselin ihmisiä jotka kävelivät nauraen ohitseni. Niall ja minä emme seurustelleet julkisesti joten ei kukaan tunnistanut minua, mikä oli parempi kuin hyvä juttu. Päiväni vain matelivat eteenpäin eikä mikään oikein tuntunut miltään ja tuntui säälittävältä ajatukselta että skype-puheli Niallin kanssa oli viikkoni kohokohta. Siinä vaiheessa kun huuleni olivat siniset, matkasin takaisin sisälle ja lämpimän kaakaon kera suuntasin tietokoneelleni. Niallilta oli tullut pari facebook viestiä joihin vastasin pikaisesti ja suuntasin sitten twitteriin, jossa sieläkään ei ollut mitään ihmeellistä. Olin jo sulkemassa twitterinkin kunnes katseeni osui tekstiin ” omg, Niall founf another girl to himself! They’re so cute” klikkasin kuvan auki, ja toden totta, kuvassa Niall ja joku blondi tyttö halasivat ja tytön huulet olivat Niallin poskella. Yritin ajatella selkeästi ja olla vetämättä omia johtopäätöksiä, sillä mitä jos tyttö on vain Niallin kaveri ? entä jos kuva onkin photoshopattu tai muuta vastaavaa ? Sain onneksi itseni rauhoitettua joten en tehnyt asiasta sen suurempaa.

Näin toisenkin kuvan jossa he kävelivät käsikkäin mutta en halunnut miettiä asiaa sen enempään joten paiskasin läppärin kiinni ja suuntasin kohti anttilaa. ”Haloo” vastasin puhelimeen sillä joku soitti minulle ja koska oli kauhea lumipyry en soittajaa saanut selville ” Sara? Niall täällä” typerä hymy nousi kasvoilleni ja tuntui kuin keskelle lumipyryä olisi ilmestynyt joku lämmittävä aurinko. ”hei! ihanaa kun soitit, mitä kuuluu?” Kysyin ja astuin sisään anttilaan ” hyvää kuuluu, oletko jo saanut töitä täältä ?” vastaan tulevat ihmiset kääntyivät välillä katsomaan minua sillä puhuin englantia puhelimeen. Luoja, onko englantia puhuva tyttö noin ihmeellinen asia!?! ”en oo” Sanoin ja kuulin Niallin huokaisevan puhelimessa ” no milloin pääsisit tulemaan käymään täällä” Niall kysyi kärsimättöämänä minun seistessä lehtiosastolla ja tietysti etsin jotain one direction aiheista. ” no.. minulla on vajaan kuukauden päästä viikon pituinen loma. ” Sanoin ja hihitin nähdessäni kuvan Niallista johon oli lisätty typerä kommentti puhekuplan sisällä ” hyvä tuu silloin!” Niall sanoi ja hihitin vieläkin ja Niall oli juuri kysymässä nauramiseni syytäni kunnes hihitys loppuikin kuin seinään. Niall oli ihan hiljaa odottaen minun sanovan jotakin mutta tuijotin vain lehteä jossa Niall oli samaisen blondin tytön kanssa jonkun koruliikkeen edessä ja Niall piteli naistenkoruliikkeen pientä pussia kädessään.

 Otsikossa luki

Niall Horan ja Sally Geller yhdessä ?

tapitin lehteä ja otin sen kouraani ja lähdin kassalle, vieläkin hiljaa. ”Sara, mikä ihme nyt tuli ?” Niall kysyi toisessa päässä ja kun pääsin kassalta ja lähdin kulkemaan kohti kotia. ”Niall, kuka on Sally Geller?” ja koska hän ei heti vastannut toistin kysymyksen. ”..öö. Sally on mun kaveri, kuinka niin ?” Pyöräytin silmiäni ja etsin avaimiani” tuu skypeen, oon ihan just koneella” Suljin puhelimeni ja löysin vihdoinkin avaimeni ja riensin lehteni kanssa koneelle. Avasin läpän ja kirjauduin skypeen jossa Niall oli jo onlinessa. Soitin hänelle ja hymyilin hänet nähdessään. Hänen hiuksensa olivat pörrössä ja hän makoili sängyllään ilman paitaa. Hänen kasvoilleen ilmestyi hymy huomatessaan minut. Katselin Sallyn ja Niallin kuvaa ja huomasin kuinka kaunis Sally oli blondeine hiuksineen ja laihoine vartaloineen. Katsahdin itseäni pienestä web kameran ruudusta ja sain jälleen muistutuksen siitä kuinka epätäydellinen ja ruma olin. Tajusin hyvin jos Niall jättäisi minut Sallyn kanssa. Juttelimme Niallin kanssa vähän aikaa kuulumisista kunnes nostin lehden kuvaruudulle ”Niall mikä tää on?” Kysyin ja Niall tihrusti näyttöä hetken aikaa ennen kuin tajusi mikä se oli.

”umm mä olin vaan sallyn kaa ostoksilla.. ei mitään ihmeellistä” Katselin häntä hetken ja vaikka hän kuulosti rehelliseltä pintaani nousi kuitenkin pieni epäily. Tottakai hän löytäisi tytön joka on kauniimpi ja laihempi kuin minä. Hän varmaan luuli etten huomaisi sitä kun olen suomessa. Poskelleni valui pieni säälittävä kyynel jonka pyyhkäisin vihaisena pois ”okei joojoo mun pitää nyt mennä” sanoin ja katkaisin puhelun ennen kuin Niall ehti sanoa mitään. Katsoin taas kuvaa hänestä ja sallysta ja ryntäsin sängylleni ja purskahdin itkuun vasten tyynyäni.

”hei älä nyt, sä tarviit piristystä!” Sofia sanoi istuen sängylläni ja repien peittoa pois päältäni samalla kun itse vedin sitä peittääkseni itseni. Mumisin vain käskyn lähteä pois mutta eihän hän sitä kuunnellut vaan viimein kieräytti minut lattialle. Kättäni hieron katsoin häntä kulmieni alta ja odotin hänen kertovan asiansa ”sara, mennään Julian bileisiin huomenna, jooko ?” Hän katsoi minua koiranpentumaisella ilmeellään mikä sai minut lähinnä pyöräyttämään silmiäni ”okei, mutta ei olla siellä koko yötä” Hänen kasvonsa kohosivat suureen hymyyn ja hän syöksyi kiinni kaulaani ”jeejee! kiitos!” hän sanoi ja oli lähtemässä huoneesta ”ainiin joo, lähdetään shoppailemaan” hän katsoi pikaisesti minuun kun olin jo kapuamassa takaisin sänkyyn ”heti” Hän sanoi ja riensi valmistautumaan. Suljin silmäni hetkeksi ja huokaisin ennen kuin aloin pukemaan vaatteita.

Kahvi kädessä kävelin liiankin innokkaan sofian perässä kaupasta toiseen. Tuntui kuin olisi vahtinut viisivuotiasta pikkulasta vaikka kyseessä olit 17-vuotias nuori. Hörppäsin kahvia ja kiertelin mekko osastolla. Niall piti siitä kun pidin sinistä yllä joten ajattelin ostaa tummansinisen asun. Juuri kun silmiini osui yksi kiva mekko tunsin tärinää taskussani ja kaivoin puhelimeni esiin ”Sara” Niallin iloinen huudahdus tuli luurista kun nostin puhelimeni korvalle ”moi niall” sanoin vieläkin epävarma mielipiteestäni sallyyn. ”enää kaks viikkoo niin sä oot täällä” kuulin hänen hymyilevän ” mitä teet” huokaisin kun tajusin ettei puhelulla ollut oikeen mitään tiettyä aihetta ”mä oon ostamassa itelleni mekkoa koska meen huomenna bileisiin” vastasin ja otin mekon  jota olin aikasemmin katsellut ja kävelin hiljalleen kohti pukukoppeja ”a-ai bileisiin? kenen kanssa ?” ”kavereiden, mut on nyt pakko-” ”keiden kavereiden?” Niall kysyi selvää mustasukkaisuutta äänessään mikä äsrytti minua hieman ”sofian ja hänen ystäviensä ja kyllä, siellä on poikia. Luoja Niall, oliko muuta” kysyin ja koska vastausta ei tullut oletin että asia oli loppuun käsitelty. Lopetimme puhelun ja sovittamisen jälkeen päätin ostaa mekon. Onneksi sofiakin oli omansa ostanut joten suunnistimme suoraan kotia kohti.

”Sofia, SOFIA” Huudahdin ennen kuin hän ehti kiiruhtaa ulos ovesta. Hän käännähti ympäri minuun ”ota musta kuva, haluun lähettää sen Niallille” Hän käveli hymyillen luokseni ja otti kännykän käteensä. ”hymyile” Hän sanoi ja niin tehyäni kuulin kameran äänen. ”kiitos” sanoin ja laitoin beigen talvitakkini päälle ja otin mustan laukkuni ja sofia ja minä riensimme taksille. ”Saarenmaantie 8” Sofia sanoi kuskille ja lähdimme matkaan. Katselin hetken kuinka lumiset maisemat vilahtivat ohitse. Katsoin kuvaa jonka sara otti, minulla on sininen mekkoni ja rusetti ja suoristetut hiukset. Painoin lähetä nappia ja laitoin huuliini vaaleanpunaista huulikiiltoa. Otin laukkuni ja tungin kännykkääni kohti taskua kunnes se alkoi tärisemään. Niall. Hymy nousi huulilleni kun vastasin ”moi kulta” hän sanoi kun nojasin ikkunaa vasten ”moi”

”se sun mekko on ihan mieletön! sä oot tosi kaunis” Hymyilin ja tajusin kuinka ikävä minulla oli. En ollut nähny Niallia kuitenkaan melkein kolmeen viikkoon ”Mulla on ikävä” sanoin sen suurempia ajattelematta ”mullakin sua sara” kuulin toisesta päästä. Juuri kun olin sanomassa että rakastan häntä, näin edessäni valot ja tunsin kuinka auto paiskautui jonnekkin ja kaikki pimeni.