okei nyt otan itteeni niskasta kiinni ja rupeen päivittelee ahkerammin !
mä oon oikeesti taistellu rikkinäisen koneen, ajanpuutteen ja muiden juttujen kaa ja kirjottaminen ja muu bloggaaminen on jääny ihan liikaa.
mutta nyt aattelin kertoo teille vähän mun uudesta tarinasta jonka nimee en vielä tiiä.. ajattelin kyllä ehkä että "fate" tai jokin vastaava ois hyvä (:?
eli päähenkilö on Amy jonka äiti on jättäny perheensä uuden miehen takia ja se ei enää pidä amyyn yhteyttä kovinkaan paljoo. Äidin lähtemisen takii amyn isä on alkanut juomaan tosi paljon ja myös väkivaltaseks. Amy on kaiken päälle vielä vailla todellisia ystäviä ja hän on koulukiusattu. Amy karkaa kotoaan ja kohtaa ongelmia ja on jo vaarassa menettää vähimmätkin toivonrippeet mutta sitten hän tapaa erään joka nostaa elämänilon taas huipulleen.
tää tarina on vähän sykempi mitä täällä on nyt ennen nähty ja tulee olemaan luultavasti myös pidempikin.
sneak peak 1.
”Oma koti kullan kallis sanotaan.
Yleensä kaikki riemastuvat päivän
viimeisellä tunnilla sillä ajatus kotiin pääsemisestä on
helpottavaa. Saa käpertyä teemuki kädessä sängylle ja kuunnella
sisarusten päivästä tai uppoutua internetin maailmaan. Viettää
aikaa vanhempien kanssa ja vain nauttia yhdessä olosta ja
onnellisuudesta vastapainona koulun stressille.
Mutta entä jos koti on se viimeisin
paikka jossa haluat olla ? Entä jos se ei olekaan enää
turvapaikka, vaan jotain aivan muuta. Entä jos kodissa ei olekaan
sitä helpottuneisuuden ja yhdessäolon tunnetta ja jäljelle jää
vain talo jonka täyttää joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä
täynnä surua, vihaa ja onnettomuutta.”
mitä mieltä ootte ? kiinnostaako ketään ? (:
sneak peak. 2
”tuntui kuin ensinmäistä kertaa
olin kohdannut ihmisen johon pystyin luottamaan sataprosenttisesti.
Ihmisen joka ei tuominnut minua, vaikka en ollut samanlainen kuin
muut, ihminen joka kuunteli ja lohdutti minua enisnmäistä kertaa
elämässäni ja sanoi asioita joita kukaan muu ei ollu ikinä ennen
sanonut minulle. Hän oli siellä missä kukaan muu ei ollut, hän
oli luonani kun tarvitsin häntä. Hän ei ollut minun.
Toivottomuuden aalto iski kovemmin kuin koskaan. Tuntui kuin kaikki
hautaamani tunteet nousivat kertaheitolla pintaan ja jotain
murskaantui sisälläni. Vihlova kipu sisälläni sattui niin pahasti
että vein pääni polviini ja aloin itkeä. Aloin itkeä niin lujaa
että en saanut henkeä sillä minun oli pakko vain huutaa. Huutaa
kaikki se kipu pois, vaikka tiesin ettei se koskaan lähtisi. Olin
ollut vahva liian kauan. Muu maailma alkoi hälvetä pois ja kuulin
vain omaa huutoani ja näin vain pimeyttä yhteen puristettujen
silmieni takaa. Aloin vajota yhä syvemmälle epätoivoon ja
pimeyteen mutta jokin havahdutti minut. Tunsin käden selälläni
joka hiljaa silitti rauhoittavasti. Kuulin hellän äänen toistavan
lohduttavia sanoja ja avasin silmäni. Se oli hän. Hän johon olin
rakastunut jokaista soluani myöten. Niall oli vetänyt minut
takaisin pimeydestä."