sori tää ei oo hyvä :c
"Miks sä taas tuut mukaan" Veljeni pyöräytti silmiään ärsyyntyneenä kun istahdin auton takapenkille valmiina lähtemään veljeni lätkäpeliin. En vaivautunut vastaamaan vaan työnsin kuulokkeet korviini ja jätin hänet raivoamaan yksin etupenkille ja lähdimme matkaan. "Noh tea, tuutko sä veljes peliin vai vienkö sut jonnekkin muualle" Otin toisen kuulokkeen korvasta ja käännyin katsomaan autolla ajavaa isääni"tuun peliin ja sen jälkeen meen muualle" vastasin mahdollisimman viattomasti sillä en tosiaan halunnut kummankaan tietävän että en ollut muualle edes menossa "miks sä et voi mennä sinne muualle heti" veljeni tiuskaisi. Hän ei pitänyt yhtään siitä että tulin katsomaan hänen pelejään, mutta minkäs mahtoi kun rakastin jääkiekkoa enemmän kuin mitään, tai siis heti erään pelaajan jälkeen. "no koska en muuten ois saanu kyytii, idiootti" tiuskaisin takaisin ja työnsin kuulokkeet taas korviini.
"Miks sä taas tuut mukaan" Veljeni pyöräytti silmiään ärsyyntyneenä kun istahdin auton takapenkille valmiina lähtemään veljeni lätkäpeliin. En vaivautunut vastaamaan vaan työnsin kuulokkeet korviini ja jätin hänet raivoamaan yksin etupenkille ja lähdimme matkaan. "Noh tea, tuutko sä veljes peliin vai vienkö sut jonnekkin muualle" Otin toisen kuulokkeen korvasta ja käännyin katsomaan autolla ajavaa isääni"tuun peliin ja sen jälkeen meen muualle" vastasin mahdollisimman viattomasti sillä en tosiaan halunnut kummankaan tietävän että en ollut muualle edes menossa "miks sä et voi mennä sinne muualle heti" veljeni tiuskaisi. Hän ei pitänyt yhtään siitä että tulin katsomaan hänen pelejään, mutta minkäs mahtoi kun rakastin jääkiekkoa enemmän kuin mitään, tai siis heti erään pelaajan jälkeen. "no koska en muuten ois saanu kyytii, idiootti" tiuskaisin takaisin ja työnsin kuulokkeet taas korviini.
Matka oli mennyt normaalia nopeammin sillä olin niin uppoutunut omiin ajatuksiini. Taas kerran elättelin toiveita että veljeni joukkueen uusin pelaaja, Harry, huomaisi minut. Menin jo tutuksi tullutta reittiä paikalleni ja katselin kuinka vastustajat jo lämmittelivät omalla puolellaan ja pikkuhiljaa myös "oma" joukkuueni valui kentälle. Yritin istua aloillani ilman että olisin kiljunut ja hyppinyt kun Harry luisteli kentälle ilman kyprää, tuulen leikkien hänen kiharoillaan ja täydellisten huulien muodostaessa vinon hymyn. Katselin hänen sulavaa luisteluaan ja mieleni teki tietysti mennä mukaan jäälle, olinhan muodostelmaluistelija, eli luistelun rakastaja itsekkin.
Pojat menivät rinkiin maalin eteen ja antoivat toisilleen viimeisiä tsemppauksia, ennenkuin he huudahtivat joukkueensa nimen ja osa luistellen vaihtoaitioon suoraan eteeni istumaan , ja osa jääden kentälle pelaamaan.
Jokainen katsomosta laski sekunteja pelin alkuun ja vihdoin kiekko tipahti jäähän ja hallissa alkoi kuulua mailojen vaimeat kolahtelut jäähän. Puristin käteni nyrkkiin ja katselin silmä tarkkana peliä ja kun ensinmäisen vaihdon aika oli, Harry luisteli hiljaa kohti vaihtoaitiota ja voin vaikka vannoa että katseemme kohtasivat. Harry istui niin lähelle minua että saatoin kuulla hänen kommentoivan peliä, ja keskittyminen peliin haihtui kun unohduin kuuntelemaan hänen matalaa ja ystävällistä ääntään ja koska se tuli niin läheltä minua, tunsin kuinka kylmät väreet kulkivat selkärankaani pitkin. Ihmisten hurraus kuitenkin havahdutti minut ja käänsin katseeni salamana tulostauluun joka näytti että joukkueeni oli saanut maalin ja se ärsytti etten ollut keskittynyt peliin vaan Harryyn joka ei kuitenkaan huomioisi minua.
Harry pääsi taas kentälle ja hetken aikaa häntä seuratessani huomasin kuinka hänen kyynerpäänsä osui vahingossa vastustajaan ja siitäkös syntyi tappelu. Vastustaja alkoi riehua mailansa kanssa ja seuraavaksi näin Harryn makaavan maassa ilman kypärää, samalla kun poika hänen päällään löi häntä leukaan. Tuntui että kului sata vuotta ennenkuin poika vedettiin pois. Sain oikeasti varmaan sydärin koko tilanteesta koska en todellakaan kestänyt katsoa kun Harrya lyötiin. Sattuiko häntä ?
Peli päättyi veljeni joukkueen voittoon mikä oli hyvä juttu koska en olisi jaksanut sitä ärjymistä mikä kotona olisi sitten odottanut. Toisekseen peli oli viimeinen tältä kaudelta joten oli hyvä päättää hyvään tulokseen. Kuitenkin olin hieman allapäin sillä en näkisi moneen kuukauteen Harrya, tai edes lätkäpelejä. Yritin kotona kehitellä itselleni muuta ajateltavaa mutta koska se ei tehonnut, päätin lähteä luistelemaan itsekseni.
"mä oon ehkä joku pari tuntia" huudahdin isälle joka sitten lähti kaasuttamaan autollaan jättäen minut jäähallin eteen. Huokaisin ja toivoin ettei jäällä olisi tänään muita jotta saisin ajatella yksin. Astuin pukkariin ja helpotuksekseni näin vain yhdet varusteet roikkumassa naulakossa. Kävelin mahdollisimman kauas niistä ja aloin laittaa luistimia jalkaan. Solmiessani luistimia kuulin hiljaista kiekon paukahtelua aitiosta joten mieleeni tuli ajatus että kannattaakohan minun mennä häiritsemään poikaa jos hän vaikka harjoittelee. Hetken mietinnän jälkeen päätin kuitenkin mennä jäälle joten avasin pukkarin oven ja kaivoin hetken taskujani vain huomatakseni että olin unohtanut lapaset kotiin.
Suuntasin matkani kohti aitiota ja yritin sulkea ammottavan suuni kun näin kuka aitiossa oli. Harry.
Liuin jäälle ja ajattelin ettei hän kuitenkaan tunnistaisi minua. Kuka minä hänelle olisin ? Joukkuetoverin pikkusisko. Pyöräytin silmiäni ja kyyneleet alkoivat sumentaa näköäni tajutessani ettei hän varmaan edes ollut huomannu toista luistelijaa jäällä. Ilmavirta liikutteli hiuksiani kun sulauduin kiihdytyspiruettiin. Vauhti tosin stoppasi kuin seinään ja yhtäkkiä istuinkin maassa "auh" ähkäisin ja hieroin paljaita käsiäni jotka vihloivat nyt kylmän jään takia. "sorisori ihan hirveesti" Harry sanoi ja tunsin itseni punastuvan mutta onnekseni kylmä ilma punoitti poskiani jo valmiiksi joten sitä ei huomannut "äh ei se mitään " Sanoin ja tartuin hänen ojennettuun käteensä ja hän veti minut ylös. Hän kiersi kätensä lantiolleni pitääkseni minut pystyssä ja katsoi sitten käsiäni. Hän riisui lapasensa, otti käteni ja pujotti lapasen siihen. "e-ei ota sä nää vaa" Sanoin ja olin aikeissa ottaa ne pois mutta Harry nosti kädellään katseeni hänen kasvoihinsa "ei kun mä en haluu että sun käsiin sattuu" Hän sanoi ja seisoi edessäni hetken, katsellen kasvojani ja minä katsellesani hänen. Ikuisuudelta tuntuvan hetken jälkeen hän luisteli kohti vaihtoaitiota ja tajusin että hetkeni oli mennyt. Ei se hetki hänelle tarkoittanut mitään.
Olin jo itsekkin kääntymässä pois kun kuulin hänen mutisevan jotain "tea, haluutko sä pelata mun kanssa?" Hän huudahti ja onneksi olin selin häneen niin hän ei nähnyt reaktiotani. Kasvoihini ilmestyi täydellinen hymy ja sydän pomppasi kurkkuun. Hän tiesi kuka olin ja hän halusi pelata kanssani! Käännyin häneen päin ja hän heilutti hymyilevänä kahta mailaa ja kiekkoa ja luistelin hänen luokseen ja tartuin toiseen mailaan "kiinni veti" Sanoin, ja vinkkasin silmää. Harry luisteli nauraen perässäni jääaition keskelle ja asetti kiekon maahan. Osuin ensinmäisenä keikkoon mutta se sinkosikin aivan muualle minne sen piti. Harry ei ehtinyt edes luistella kiekon perään vaan nauroi melkein vatsakippurassa ennenkuin lähti sitten hymyillen perääni kun olin jo lataamaassa kiekko kohti hänen maaliaan. Harry kuitenkin helposti esti kiekon kulun ja tähtäsi sen suoraan minun maaliini. Mutristin suutani muka harmistuneena ja me molemmat purskahdimme nauruun.
Hetken pelailun jälkeen me molemmat olimme saaneet kiitettävästi maaleja mutta minä kuitenkin voitin, tosin Harry väitti kiven kovaan että hän ei pelannut täysiä ja että hän herrasmiehenä antoi minun voittaa ja minä väitin etten uskonut häntä vaikka hän ei tietenkään pelannut niin hyvin kuin osasi. Nyt luistelimme kenttää ympäri ja juttelimme kaikesta maan ja taivaan välissä. Harry kertoi että oli heti tunnistanut minut ja se lämmitti sydäntäni.
Olin juuri opettamassa Harrylle jotain piruettia mutta puhelimeni pärähti soimaan ja pettymyksekseni se oli isä "mun pitää varmaa mennä ku saan isältä kyydin" Sanoin ja olin juuri vastaamassa "sano sille että mä voin heittää sut ku mulla on toi mopo" Harry sanoi ja hymyili. Tein niinkuin hän ehdotti ja luistelun jälkeen kävimme vielä hallin kafetaariossa ja vietimme siellä parisen tuntia lisää. Sovimme tapaavamme joka torstai samassa paikassa ja samaan aikaa jäähallissa ja pikkuhiljaa suhteemme kehittyi niin pitkälle ja pystyin jo sanomaan häntä poikaystäväkseni.
Harry pääsi taas kentälle ja hetken aikaa häntä seuratessani huomasin kuinka hänen kyynerpäänsä osui vahingossa vastustajaan ja siitäkös syntyi tappelu. Vastustaja alkoi riehua mailansa kanssa ja seuraavaksi näin Harryn makaavan maassa ilman kypärää, samalla kun poika hänen päällään löi häntä leukaan. Tuntui että kului sata vuotta ennenkuin poika vedettiin pois. Sain oikeasti varmaan sydärin koko tilanteesta koska en todellakaan kestänyt katsoa kun Harrya lyötiin. Sattuiko häntä ?
Peli päättyi veljeni joukkueen voittoon mikä oli hyvä juttu koska en olisi jaksanut sitä ärjymistä mikä kotona olisi sitten odottanut. Toisekseen peli oli viimeinen tältä kaudelta joten oli hyvä päättää hyvään tulokseen. Kuitenkin olin hieman allapäin sillä en näkisi moneen kuukauteen Harrya, tai edes lätkäpelejä. Yritin kotona kehitellä itselleni muuta ajateltavaa mutta koska se ei tehonnut, päätin lähteä luistelemaan itsekseni.
"mä oon ehkä joku pari tuntia" huudahdin isälle joka sitten lähti kaasuttamaan autollaan jättäen minut jäähallin eteen. Huokaisin ja toivoin ettei jäällä olisi tänään muita jotta saisin ajatella yksin. Astuin pukkariin ja helpotuksekseni näin vain yhdet varusteet roikkumassa naulakossa. Kävelin mahdollisimman kauas niistä ja aloin laittaa luistimia jalkaan. Solmiessani luistimia kuulin hiljaista kiekon paukahtelua aitiosta joten mieleeni tuli ajatus että kannattaakohan minun mennä häiritsemään poikaa jos hän vaikka harjoittelee. Hetken mietinnän jälkeen päätin kuitenkin mennä jäälle joten avasin pukkarin oven ja kaivoin hetken taskujani vain huomatakseni että olin unohtanut lapaset kotiin.
Suuntasin matkani kohti aitiota ja yritin sulkea ammottavan suuni kun näin kuka aitiossa oli. Harry.
Liuin jäälle ja ajattelin ettei hän kuitenkaan tunnistaisi minua. Kuka minä hänelle olisin ? Joukkuetoverin pikkusisko. Pyöräytin silmiäni ja kyyneleet alkoivat sumentaa näköäni tajutessani ettei hän varmaan edes ollut huomannu toista luistelijaa jäällä. Ilmavirta liikutteli hiuksiani kun sulauduin kiihdytyspiruettiin. Vauhti tosin stoppasi kuin seinään ja yhtäkkiä istuinkin maassa "auh" ähkäisin ja hieroin paljaita käsiäni jotka vihloivat nyt kylmän jään takia. "sorisori ihan hirveesti" Harry sanoi ja tunsin itseni punastuvan mutta onnekseni kylmä ilma punoitti poskiani jo valmiiksi joten sitä ei huomannut "äh ei se mitään " Sanoin ja tartuin hänen ojennettuun käteensä ja hän veti minut ylös. Hän kiersi kätensä lantiolleni pitääkseni minut pystyssä ja katsoi sitten käsiäni. Hän riisui lapasensa, otti käteni ja pujotti lapasen siihen. "e-ei ota sä nää vaa" Sanoin ja olin aikeissa ottaa ne pois mutta Harry nosti kädellään katseeni hänen kasvoihinsa "ei kun mä en haluu että sun käsiin sattuu" Hän sanoi ja seisoi edessäni hetken, katsellen kasvojani ja minä katsellesani hänen. Ikuisuudelta tuntuvan hetken jälkeen hän luisteli kohti vaihtoaitiota ja tajusin että hetkeni oli mennyt. Ei se hetki hänelle tarkoittanut mitään.
Olin jo itsekkin kääntymässä pois kun kuulin hänen mutisevan jotain "tea, haluutko sä pelata mun kanssa?" Hän huudahti ja onneksi olin selin häneen niin hän ei nähnyt reaktiotani. Kasvoihini ilmestyi täydellinen hymy ja sydän pomppasi kurkkuun. Hän tiesi kuka olin ja hän halusi pelata kanssani! Käännyin häneen päin ja hän heilutti hymyilevänä kahta mailaa ja kiekkoa ja luistelin hänen luokseen ja tartuin toiseen mailaan "kiinni veti" Sanoin, ja vinkkasin silmää. Harry luisteli nauraen perässäni jääaition keskelle ja asetti kiekon maahan. Osuin ensinmäisenä keikkoon mutta se sinkosikin aivan muualle minne sen piti. Harry ei ehtinyt edes luistella kiekon perään vaan nauroi melkein vatsakippurassa ennenkuin lähti sitten hymyillen perääni kun olin jo lataamaassa kiekko kohti hänen maaliaan. Harry kuitenkin helposti esti kiekon kulun ja tähtäsi sen suoraan minun maaliini. Mutristin suutani muka harmistuneena ja me molemmat purskahdimme nauruun.
Hetken pelailun jälkeen me molemmat olimme saaneet kiitettävästi maaleja mutta minä kuitenkin voitin, tosin Harry väitti kiven kovaan että hän ei pelannut täysiä ja että hän herrasmiehenä antoi minun voittaa ja minä väitin etten uskonut häntä vaikka hän ei tietenkään pelannut niin hyvin kuin osasi. Nyt luistelimme kenttää ympäri ja juttelimme kaikesta maan ja taivaan välissä. Harry kertoi että oli heti tunnistanut minut ja se lämmitti sydäntäni.
Olin juuri opettamassa Harrylle jotain piruettia mutta puhelimeni pärähti soimaan ja pettymyksekseni se oli isä "mun pitää varmaa mennä ku saan isältä kyydin" Sanoin ja olin juuri vastaamassa "sano sille että mä voin heittää sut ku mulla on toi mopo" Harry sanoi ja hymyili. Tein niinkuin hän ehdotti ja luistelun jälkeen kävimme vielä hallin kafetaariossa ja vietimme siellä parisen tuntia lisää. Sovimme tapaavamme joka torstai samassa paikassa ja samaan aikaa jäähallissa ja pikkuhiljaa suhteemme kehittyi niin pitkälle ja pystyin jo sanomaan häntä poikaystäväkseni.
