Never felt like this before - 13

OON TOSITOSI PAHOILLANI TÄSTÄ TAUOSTA MUTTA mulla on meneillään peruskoulun vika jakso niin pitää panostaa ihan hirveesti kouluun ja tottapuhuen en oo kauheesti ollu koneel ku sain uuden puhelimen missä on tosi nopee netti niin oon käyttäny sitä. LUPAAN RYHDISTÄYTYY x

Liam:

”Niall me tultiin” huudahdin kun astuimme ovesta sisään. Hiljennyimme kuitenkin kaikki kun näimme hänen istuvan seinää vasten ja kun hän nosti päänsä hänen hiuksensa olivat sotkussa ja silmät aivan punaiset itkusta. ”eikai hän..?” Kuulin Harryn kuiskaavan vierestä samalla kun kyykistyin Niallin viereen lattialle ja muut tekivät samoin ”miten hän voi ?”  Hän pudisti päätään ja ehdin jo pelätä pahinta ” S-saran sydän ei kestänyt l-leikkausta ja meidän täytyy odottaa uutta s-sydäntä mutta lääkärit eivät ole varmoja onko sellaista tarjolla t-tarpeeksi n-n-nopeasti” Niall sopersi ja olin aivan varma että hän alkaisi itkemään hetkenä minä hyvänsä. Kukaan meistä ei oikein osannut sanoa mitään sillä tilanne oli aivan kamala. Istuimme hänen viereensä enkä tajunnut kuinka hän muka voisi olla huomenna missään nimikirjoitustilaisuudessa. Huokaisin ja pudistin päätäni ja aivan kun Louis olisi lukenut ajatukseni ”me voidaan varmaankin skipata se tilaisuus” hän hädintuskin kuiskasi mutta Niall vain pyöritti päätään ”ei, sara toipuu kyllä. Mun istuminen täällä ei auta mitään” Hän sanoi ja tunsin sääliä häntä kohtaan. Entä jos Sara ei selviydykkään. Miksi hän uskoo niin kovasti hyvään loppuun jos sitä ei tulekkaan ? En halua nähdä sitä Niallia joka tulee syntymään jos Sara kuolee.

Meitä tultiin hakemaan hotellille ja heti kun pääsimme autoon Niall nukahti pää olkapäälläni. Hän ei varmasti ollut nukkunut tuntiakaan koska hän oli niin huolissaan Sarasta. Toivoin vain että huominen tilaisuus sujuisi ongelmitta. Saavuimme liian pian hotellille ja Niall joutui heräämään rauhallisesta unesta. Meille oli koottu pitkä pöytä hotellin suureen aulaan jossa odotti jo satoj tyttöjä jännittyneinä ja pieni hymy nousi huulilleni sillä rakastin sitä kuinka sain tehdä heidät onnelliseksi vain ilmaantumalla paikalle. Istuimme jokainen pöydän ääreen ja jono alkoi liikkumaan. Monet tytöt itkivät kuten tavallista ja vilkuilin aina sivusilmällä Niallia sillä en tiedä miten hän reagoisi itkeviin faneihin mutta tuntui kuin hän olisi faniensa takia piristyny ja koonnut itsensä jotta hän ei olisi aiheuttanut huolta kenellekään. Halasin ilomielen montaa tyttöä ja jos totta puhutaan kaipasin haleja sillä olin itsekin surulinen Saran takia.

Loppupäivästä käteni alkoi krampata ja huokaisin hiljaa helpotuksesta kun huomasin että tyttöjä ei ollut enää paljoa jäljellä. Autoon kapuessamme rupesimme tutkimaan kirjeita ja lahjoja joita olimme faneiltamme saaneet. Niallin tahdosta olimme matkalla takaisin sairaalaan ”hei kattokaa kui hyvä piirros” Zayn ja nosti paperin ilmaan jossa oli hänen kasvonsa ja osoitti sitten itseään ja kieltämättä pirrustus oli aivan upea. Vilkaisin Nialliin joka oli syventynyt johonkin kirjeeseen ”mitä sä sait Niall?” Kysyin koska hänen ilmeensä oli aika vakava. Niall vain huokaisten ojensi paperin minulle ja siirtyi sitten välinpitämättömästi seuraavaan. Aloin lukemaan kirjettä.

Rakas Nialler,

tiedän että sara on sairaalassa ja siksi pyydänkin että lähtisit mun kanssa ulos.

Kai sä tiedät että se ei vaikuta saran parantumiseen yhtään ootko siellä vai et !

Mä voin auttaa sua unohtamaan koko tän jutun, mä voin auttaa sua pitämään hauskaa!

Tää koko sara juttu vaan stressaa sua mikä ei oo hyvä koska sulla on muutenkin niin kiireinen työ.

Varmaan ihmettelet miks kirjotin sulle ”fanipostia” – siks koska sä et vastaa mun viesteihin tai puheluihin.

Kiitä siskoani tän kirjeen välittämisesta x

sally x

Katsoin kysyvästi Nialliin joka oli entistä ärtyneempi katsoessaan puhelinta. ”33 viestiä” hän huokaisi ja nosti puhelimen korvalleen. Toisesta päästä alkoi kuulua iloinen naisääni puhumassa ”en mä en lähe ulos tänään..- en huomennakaan” Niall kuunteli kiihtyvää puhetta ja pyöräytti sitten silmiään ” ihan sama perjantaina sitten” sanottuaan sen hän laittoi puhelimen ärtyneenä taskuun ja olimmekin jo sairaalan pihalla.

Niall:

Saapuessamme Saran huoneelle, näin kuinka oven edustalla seisoi hänen äitinsä ja pari lääkäriä. Saran äiti oli silminnähden musertunut ja hän itki hyysterisesti ja paniikki alkoi vallata minua. Pojat jäivät odottaman taka-alalle kun itse riensin kuulemaan lääkäreitä. Saavuin maikalle ja molemmat lääkärit vain nyökkäsivät ja jatkoivat Saran äidin rauhoittelua. Monen vuoden tuntuisen ajan jälkeen lääkärit kääntyivät ja selittivät koko jutun. Saran sisko, Sofia oli saanut niin suuret vauriot ettei hän millään selviytyisi hengissä ja koska Saralle ei saataisi tarpeeksi nopeasti sydäntä, jouduttaisiin hänelle siirtämään Sofian sydän. Ainut ongelma oli se että pystyisikö Sara elämään sen kanssa että hänen sisällään on hänen siskonsa tärkein elin. Olin salaa iloinen että Saralla oli mahdollisuus selvitä hengissä mutta olin silti järkyttynyt koko asiasta. Sofia oli ollut todella mukava ja tiesin kuinka tärkeä hän oli Saralle mikä sai minut pelkäämään saran reaktiota. Pelkäsin että hän ei kestäisi tätä kaikkea. ”Milloin meinasitte leikat hänet?” Kysyin ja sain vastaukseksi sunnuntain. Menin kertoman pojille hyvät ja huonot uutiset ja vaikka tunnelmassa saattoi aistia huojennusta, olivat kaikki silti silminnähden shokissa. Pojat sulkivat minut ryhmähaliin mikä helpotti oloani sillä tiesin että he eivät koskaan jättäisi minua. Minulla oli aina 4 parasta kaveria jotka olivat aina tukenani.

Koska olin luvannut mennä Sallyn kanssa ulos kävelin kohti pientä baaria jonka edessä hän jo odotti. Minua ei todellakaan huvittanut juhlia yhtään vaan odotin jo malttamattomana sunnuntaita jolloin olisi Saran leikkaus. ”Niallllll!” Kuulin huudon jonka jälkeen tunsin jonkun roikkuvan niskassani. Huokaisin ja seurasin Sallya baariin ja vaikka ilta oli vasta alkanut, halusin jo kotiin.