Harry imagine !

Nyt ensiks oon tositositosi pahoillani ettei tekstiä oo tullu vähään aikaa mut mulla on ollu tosi kiire koulun suhteen. Mulla on ollu kokeita ja läksyjä ja sit kaiken päälle noita lukioon tutustumisii mitkä stressaa noin 100% prosentilla just nyt kun alle 3 viikkoo päättää mihin menee jatko-opiskelee ni siks en oo oikee kirjotellu.

mut täs on teille tämmönen pieni Harry imagine kun kauheen huono omatunto ku ei oo päässy kirjottelee XDD♥

"Harry älä sitten pelleille!" Sanoin kun lähestyimme taloani jonne olin viemässä poikaystävääni nyt ensinmäisen kerran. Harry vain nauroi samalla kun avasin ovea ja pyöräytin silmiäni hieman nolostuneena kun äitini oli melkein ovensuussa odottamassa.  Harry astui sisään minun jälkeeni ja me otimme takit sun muut pois. " Hei olen [o/m]n äiti, [s/ä/n]" Äiti sanoi ja Harry ojensi kättään " Mä oon Harry" Hän sanoi ja tiesin siltä seisomalta että äiti tulisi pitämään hänestä.

Äiti johdatti meidät keittiöön jossa isä juuri nosti ison padan pöytään. Harry istui viereeni ja otin häntä huomaamattomasti kädestä kiinni ja hän tavalliseen rauhoittavaan tapaansa silitti kämmenselkääni peukalollaan. Otimme ruokaa ja tiesin että vanhempani alkaisivat heti kuulustella häntä, ja tottakai he niin tekivätkin. " miten sinä ja 'om' tutustuitte ?" Äitini uteli ja Harry katsahti minuun ja naurahti "äiti, mä sanoin ettet sä saa kysyy tota koska-" naurahdin itsekkin muistolle" ei se mitään 'om' voin mä kertoo" Harry sanoi ja kertoi hauskan tarinan siitä kuinka olin jäänyt kiinni Harryn tuijottamisesta ja koska Harry itsekkin piti minusta hän nosti paitaansa ihmispaljoudessa. Minä olin kiljaissut aivan punaisena ja kaverini vain nauroivat eivätkä anna minun unohtaa tapahtunutta. Myöhemmin samana päivänä Harry pyysi minua ulos ja tottakai vastasin kyllä !

loppuilta meni hyvin ja vanhempani tykästyivät Harryyn todella kovasti mikä huojensi mielentilaani kertaheitolla. Saatoin Harryn ovelle ja äiti oli lähdössä mukaan mutta onneksi isä esti hänet joten saimme Harryn kanssa olla edes hetken kahdestaan. " Seuraavaksi sitten meille, eikö niin?" hän sanoi ja hymyili, Nousin varpailleni ja kiedoin käteni hänen niskaansa ja hän veti minut lähemmäksi itseään sitomalla kätensä minun ympäri "todellakin!" Sanoin ja annoin suukon hänen poskelleen " osuit väärään paikkaan" Hän sanoi ja suuteli sitten minua. "nähdään!" hän sanoi ja katsoi sitten ohitseni ja moikkasi sinnekkin mikä sai kauhunväreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin "äiti!!" Sanoin nolostuneena kun hän seisoskeli käytävässä kädet innostuneena poskillaan "kuinka suloista! nähdään harry!" hän sanoi ja käännyin pyöräyttämään harrylle silmiäni joka nauroi ja lähti sitten kotiin.  

heyyy kaikki !

eli mulla ois pieni kysely teille nytkun mun tavoite katselu määrä mikä muuten on 1500 on täyttynyt.

eli siis 

1. haluutteko lukee tätä niin et tulee erilliset postaukset VAI niin että teen tälle NFLTB tarinalle välisivun mihin sitten tulee "yhtenäinen" teksti ?

2. onko teillä mtn ehdotuksii mitä voisin laittaa esim välilehtiin esim, jonku palaute välisivun tms ?(:

3. haluutteko että teen välillä semmosii "yleisii" one shotteja  ( emt onks ne nyt imagineja mut anyway) mis siin tekstis ois gifejä välissä ?

esim, näin 

..."Niall mitä sulla on mielessä" kysyin ja katsahdin häneen. Niall vain kohotti kulmiaan erittäin vihjailevaan sävyyn ja sanoi " näät sitten [o/m]" ....

om on niinkuin oma nimi ja sitten tähän välii tulis sit giff

Ei mulla muuta (: ois tositositosi kiva jos vastailisitte koska haluun että tää blogin on mahd, paljon teiän mieleen ! 

ehottakaa kans omia juttuja, ois kiva tietää mitä teillä on mielessä (:

Never felt like this before - 10

ei voi olla totta ! kymmenes luku ! rehellisesti sanottuna en ois uskonu kirjottavani tätä näinkään pitkälle mutta tässä sitä ollaan, kiitos teiän! 

ps, oli pakko jättää teiät "jännään" kohtaan ;);)

pps, tää on otettu suoraan wordistä joten siks mahdolliset k-virheet ja lause outoudet, tarkastan tekstin myöhemmin tänää (:

Sara:

Tuntui kuin risteilystä olisi ollut iäisyys vaikka todellisuudessa kaikki se ihanuus oli vain 3 viikon takana. Olimme käyneet Niallin kanssa pari kertaa syömässä ja hän oli muutenvain tullut viettämään iltaa ja löhöilemaan asuntooni, mutta emme olleet sen ihmeempiä tehneet. Olimme Niallin kanssa vieläkin piilosuhteessa ja vihankin saaminen oli laantunut sillä meitä ei oltu nähty yhdessä niin paljoa. Tosin tiesin että se aika tulisi, jolloin suhde tulisi pinnalle ja saisin taas vihaa. Voin vain toivoa että pystyn olla välittämättä viesteistä mutta jotenkin epäilen, sillä eihän siihen ikinä voi olla valmis, eihän siihen ikinä totu, vai mitä ? Olin juuri istuutunut tietokoneeni ääreen, kun puhelimeni alkoi soida. Luulin sen olevan Niall mutta kun vastasin kuulin siskoni, Sofian äänen. ”Sara! Me ei olla puhuttu pitkään aikaan!” Kuulin iloisen äänen kajahtavan toisesta päästä ” Ei ollakaan, mitä kuuluu?” Oli outoa puhua taas suomea pitkästä aikaa mutta eihän taidot nyt puolessa vuodessa ruostu joten kyllä kieli sujui vielä ”oh goood! Sun on pakko puhuu välillä suomeekin ettei toi typerä brittiaksentti  ujutu suomeen” Hän hihitti vitsaillen sillä tiesin että näin aluksi äänteet tietty olivat outoja. ”mut sara, oli mul asiaakin..” Kuulin hänen äänensä vakavoituvan ja tiesin minkä asian hän oli nostamassa esille ”sofia.. ” Tiesin ettei minun olisi pitänyt vihjata Sofialle että tulisin lähiaikoina suomeen. ” Sun on pakko kertoa Niallille, heti. Jos sä kerran jo parin viikon päästä oot tulossa. Sun on pakko antaa sen surra.” Tunsin kuinka kyyneleet alkoivat patoutua silmissäni ja olin juuri vastaamssa kun kuulin ovikellon kilahtavan ja joten kävelin luuri kädessä katsomaan kuka siellä oli. ”Niall.” Sanoin ja tiesin että Sofia arvasi kuka oven takana oli ” okei, moikka! Sara.. teillä _on_ puhuttavaa” Hän sanoi erittäin vihailevasti painottaen jokaista sanaa. Tiesin että hän oli oikeassa mutta en halunnut kohdata sitä tosiasiaa että näkisin surun Niallin silmissä. Tyydyin vain sanomaan ”joo joo” ja suljin puhelun samalla kun päästin Niallin sisään. Hän astui aurinkoisena ja hymyilevänä sisään ja kantoi mukanaan suklaarasiaa ja kukkia. Hymyilin hänen suloisuuden ja tunne joka välähti välitseni oli sanoinkuvaamaton joka sisälti muun muassa loppumatonta rakkautta. En olisi halunnut ottaa asiaa esille ja se tapahtui aivan vahingossa, sillä kun hän kääntyi suutelemaan minua ja näki siten kasvoni paremmin joihin oli pudonnut pari säälittävää kyyneltä äsköisen puhelun takia. ”herran jumala Sara, mikä on? ” Hänen äänensä täyttyi hädästä ja huolenpidosta hän nosti kätensä poskelleni ja pyyhkäisi kyyneleen poskeltani.  Räjähdin itkuun. En vain kestänyt sitä tunnetta minkä tulisin kokemaan nähdessäni Niallin reaktion kun kertoisin hänelle jotain mitä hän ei todellakaan halunnut kuulla. Kyyneleet valuivat ja huusin raivosta ja surusta. Kun itkee tarpeeksi kovaa, tulee tunne milloin haluaisi vain hautautua jonnekkin tai käpristyä pieneen myttyyn. Polvenikin vapisivat mutta en kaatunut sillä Niall oli taluttanut minut sohvalle istumaan jossa istuin aivain punaisena ja märkänä itkusta ja sitä vastaan taistelusta. Vähitellen kuitenkin rauhoitun ja vältin kaikin tavoin katsomasta häntä. ” Niall…” Sanoin lähes kuiskaten kun hän silittäen säpsähti nimeään. ” kerro rakas” Hän sanoi ja antoi suukon otsalleni. Käännyin ensinmäistä kertaa katsomaan häntä ja jos oma ilmeeni oli kauhistunut niin Niallin kasvot kuvastivat omiani tunteitani mutta kaksi kertaa pahempina.

” Niall rakas..” Sanoin ja tunsin kuinka toinen itkupuuska oli tulossa mutta nielin sen sisimpääni kaikin mahdollisin tavoin ” mä.. oon .. niin-” Sanoin pienoisten nyyhkytysten välistä ”- p-pahoillani” Niallin silmät muuttuivat tummemiksi ja tiesin että hän epäili minun pettäneen häntä ” mun on pakko muuttaa suomeen” Sain paiskattua lauseen päin hänen kasvojaan. Hänen suunsa loksahti auki ja hän yritti sanoa jotain mutta ei vain pystynyt.

”mä sain p-potkut töistä ja-a suomessa on mulle vapaa toimittajan paikka” Sanoin samalla kun näin kyyneleiden valuvan Niallin syvän sinisistä silmistä, mikä taas sai minun sisimpäni entistä enemmän murskalle.

Niall oli painanut päänsä käsiinsä eikä ollut sanonut sanaakaan. En olisi tiennyt hänen itkevän ellen olisi nähnyt pisaroita vaalealla matollani, pisaroita jotka mursivat sydämeni ja huulta purren itkin äänettömästi kyyneleiden valuen suljetuista silmistäni. Sain rauhoitettua itseni mutta en silti yrittänyt estää itkemistä ”Niall.. ” Hän nosti päänsä ja henkäisin silkasta kauhusta. Niallin silmät olivat aivan punaiset ja hänen kasvonsa punoittivat hieman, ja poskia pitkin valui kyyneliä. ” Mä en ha-alua” Hän sanoi ääni täristen ” Mä aio erota” Hän sanoi kootessaan itsensä. Hän siirtyin ensinmäistä kertaa viereeni istumaan ja veti minut sellaiseen halaukseen että henkeni meinasi hyvällä tavalla lähteä. ” tää ei oo loppu sara” Hän sanoi ja istuimme siinä sylikkäin ja aina välillä nauraen ja aina välillä itkien.

lopun viikon ajan Niall vietti luonani joka ikinen päivä ja olimme onneksi jo päässeet muutostani ylitse, vaikka totta kai emme olleet kumpikaan. Niall muistutti minulle koko ajan kuinka hän pääsisi suomeen aina vain kun halusi, ja että hän voisi maksaa minun lentolippuni lontooseen. Minä taas jankutin Niallille koko ajan että pidin lontoon asuntoni sillä menin suomeen vain siksi aikaa kunnes saisin lontoosta taas töitä. Olimme koko viikon saaneet olla rauhassa sillä emme olleet vieläkään julkistaneet suhdettamme, mikä tuntui miellyttävän kumpaakin meistä. Niall vei minua ravintoloihin, leffoihin ja kiertoajelulle lontoossa, vaikka tiesinkin paikat, joskus saatoimme vain rentoutua kotona ja joskus saatoimme vain istuskella puistossa, tosin sitä emme tehneet paljoa sillä Niall tunnistettiin tosi helposti. Parina päivänä vietimme myös muiden poikien kanssa aikaa, mutta suurimman osan ajasta olimme ihan kahdestaan ja tiesin että sitä me molemmat halusimme eniten.

kuitenkin se päivä jota yritimme vältellä tuli liian nopeasti. Istuimme Niallin kanssa autokyydissä ja Niall oli tarttunut käteeni ja puristi sitä ja tuntui kuin hänen ei tarvitsisi koskaan päästä irti, mikä oli valitettavasti vain omaa unelmaani. Katselin ulos ikkunasta ja kerrankin lontoossa oli aurinkoinen päivä. Istuimme ihan hiljaa, käsistä pidellen ja vältellen sitä kysymystä mikä häilyi sanomattomana ilmassa ” Kuinka kauan sun pitää olla pois?” Niall vihdoin hädintuskin kuiskasi kysymyksen ilmoille. Siirsin katseeni ikkunasta käteeni ja seurasin Niallin peukaloa joka piirsi pientä kuviota kämmenselkääni. Nostin katseeni Niallin vastausta odottaviin silmiin ”mä en tiedä” Sanoin ja tiesin ettei vastaus riittänyt hänelle ”mitenniin et tiiä ? et sä voi siellä olla iänkaikkisesti, sä et todellakaan jätä mua tänne yksin” Niall sanoi epätoivoisena ja puristin hänen kättään omassani ”Niall mulla ei oo töitä täällä, millä mä elättäsin itteni ? Mä lupaan tulla heti takasin kun saan asioita hoidettuu” Sanoin hänelle ja luulin asian olleen siinä ” Mä maksan-” Käänsin katseeni Nialliin suu ammollaan ja juuri väittämässä jyrkästi vastaan ”- mä maksan sulle ruuan ja asunnon vuokran kunnes sä löydät asunnon… tai sit sä voit muuttaa meille.” Niall nojautui lähemmäs ja silitti poskeani ”mä en vaan pysty olemaan erossa susta Sara” hän sanoi ja suuteli minua hellästi. En sanonut mitään sillä Niall hyvin tiesi etten suostuisi siihen, vaikka itseänikin riipaisi sydämestä pelkkä ajatuskin siitä että joutuisin elämään ilman Niallia. Auto kaartoi lentokentän pihaan ja autonkuljettaja nousi ottamaan laukkujani mutta Niall ennätti ennen ja lähdin seuraamaan häntä. Saavuimme odotuspenkeille ja Niall laski laukut alas ja hetken aikaa odotettuani kuulin tuttuja ääniä lähellä ja katseeni käännettyäni näin neljä muuta poikaa ja Daniellen, Perrien ja Eleanorin tulossa minua ja Niallia kohti. ”mä toin nenäliinoja” Perrie sanoi ja kuulosti siltä että hän ainakin tulisi tarvitsemaan niitä. Halasin jokaista ja meinasin itsekin ruveta itkemään mutta en halunnut tuhlata aikaa siihen. Niall oli ollut tosi reilu kutsuessaan muutkin lentokentälle vaikka tiesin että hän olisi mielummin ollut kahdestaan.

”kauanko meillä on aikaa viettää sun seurassa aikaa?” Louis kysyi ja vilkaistessani kelloa huomasin aikaa olevan vain noin 15 minuuttia. Kaikki hiljenivät ja en halunnut edes katsoa vieressä istuvaa Niallia. Halasin vielä kaikkia poikia joita minulla tulisi olemaan hirmuinen ikävä ”tekstataan jokapäivä!” Harry sanoi ja nyökkäsin hänelle hymyillen ja pörrötin hänen kikkurahiuksiaan ja kun Harry oli tekemässä minulle samaa Louis kaappasi käteni ja pyöräytti minut kerran ympäri ja lopulta halasi minua ”miten olisi pieni kidnappaus sessio?” Hän sanoi ja näytin hänelle kieltä ja käännyin sitten Liamin puoleen joka hymyili niin koiranpentumaisesti kuin olla ja voi ”Nähdään pian” Liam sanoi ja se piristi hieman sillä se ei tarkoittanu jäähyväisiä. Annoin vielä Zaynillekkin halauksen ja hän lupasi olla aktiivisempi skypessä ihan vain minun takiani ja sitten käännyin Perrien, Daniellen ja Eleanorin puoleen ja me sulkeuduimme isoon ryhmä haliin. Kukaan ei sanonut mitään, sillä muuten olisimme kaikki vain itkeneet. ”pidä puhelimes auki sara, me pommitetaan sua tekstareilla” Eleanor sanoi ja sai aikaan pienen hermostuneen hihityksen. Vihdoin päästimme toisemme irti ja muut olivat tekemässä jo lähtöä ja etenkin minun olisi pitänyt koska aikaa oli vain viisi minuuttia mutta kun käännyin minua tuijottavaan Nialliin kyyneleet alkoivat lopultakin virrata ja säntäsin hänen ojennettujen käsivarsien syleilyyn. Niall upotti kasvonsa niskaani ja minä hänen rintaansa. Niallin paita kastui kyyneleistäni mutta en uskonut sen häiritsevän häntä. Paitani rypistyi Niallin nyrkkien sisään kun hän rutisti minua entistä lähemmäs itseään. Irrottauduin jotta näin hänen kasvonsa ja hän suuteli minua lämpimästi ja niin kuin ei koskaan ennen. Irrottauduin nyt lopullisesti ja otin laukkuni kantoon ja annoin hänelle viimeisen suukon. Käännyin ja näin kaikkien katselevan meitä. Tytöt itkivät mikä sai minut hymähtään hieman ja vaikka minun teki mieli vain juosta heidän luokseen, pakottauduin vain vilkuttamaan ja lähtemään. ”Me rakastetaan sua” Kuulin kaikkien heidän huutavan takaani ja käännyin viimeisen kerran katsomaan Niallin sinisiä silmiä.

They don't know about us - Harry one shot Tealle !

Tässä siis tean one shot ja oon pahoillani et tää hyppii tosi nopeesti asiasta toiseen eikä täs oon ns. söpöilyy kauheesti.. ääää tää ei oo mikää kovin hyvä :(

ps, sori toi superällöklisee loppu D: pakko myöntää et inspis loppu kesken :'(

** tässä on sun tanssiaisten asu (:  kato TÄSTÄ

"Ei voi olla totta! mä yritin kaikkeni" Sanoin ärsyyntyneenä ja todella pettyneenä parhaalle ystävälleni Miialle. Kävelimme pitkin koulumme vanhentuneita ja oppilaista täysiä käytäviä. "äh, Tea ei se voinut mennä noin huonosti" Miia sanoi ja tiesin että hän yritti lohduttaa mutta tiesin että hänkin arveli minun epäonnistuneen täydellisesti.  Miia halasi minua " hei, mä saan sut cheer-joukkueeseen keinolla millä hyvänsä!" Hän sanoi ja hymyili. Hymyilin takaisin ja kun huomasin kuinka hänen kasvonsa kirkastuivat entisestään, tiesin näkeväni Niallin aivan pian. " moi tytöt" Hän sanoi ja antoi Miialle suukon poskelle. Hymyilin vaan typerästi sillä he olivat niin suloinen pari ja lisäksi en ollut nähnyt Miia niin onnellisena ikinä ennen. " Tässä on mun kaveri Harry, se tuli viime viikolla meiän kouluun" Niall sanoi ja osoitti vieressään seisovaan poikaan, jolla oli maailman täydellisin hymy, ihanan kiharaiset hiukset joita teki mieli pöyhentää vielä enemmän. " Harry, tässä on mun tyttöystävä Miia, ja sen parasystävä Tea" Harry hymyili kohteliaasti ja olin juuri sanomassa itsekkin hei, kun kello soi ja meidän täytyi Miian kanssa lähteä tunnille. " se kattoo sua" Miia kuiskasi vihjailevaan sävyyn kun kävelimme pois päin. Katsoin häneen ilmeellä mikä sai hänet nauramaan mutta en voinut vastustaa kiusausta joten vilkaisin nopeasti taakseni, ja toden totta, Harry katsoi peräämme ja käänsi katseensa kun tajusi minun huomanneen. " I told you!" Miia sanoi ja astuimme nauraen luokkaan.

"Taas se on myöhässä" Sanoin Miialle odottaessamme koulubussin saapumista ja hän nyökkäsi kärsimättömänä. " Tea, siitä tulikin mieleeni, sun on _pakko_ tulla ostamaan mun kanssa juhlamekkoja tanssiaisiin!!" Naurahdin hänen innokkuudelleen mutta ilo jäi lyhyeen "Miia.. mä oon monta kertaa sanonut ettei mulla oo paria, enkä mä haluu tulla yksinkään" yritin peittää harmistukseni sillä rakastin kouluntansseja, tosin olin ollut siellä aina ennen Miian kanssa joten pareista ei tarvinnut huolehtia, mutta tämä oli kuitenkin viimeinen vuosi, jonne kaikilla muilla oli pari... paitsi minulla " mitä sä höpiset, sulla on mut ja Nialler!" Miia sanoi ja pudistin päätäni alakuloisena. Miian kasvoille tuli jotenkin miettivä, mutta samaa aikaa tietäväinen ilme " voiei.. mitä sä nyt suunnittelet" kysyin mutta hän vain iski minulle silmään ja astui sisään bussiin joka oli melkein 15 minuuttia myöhässä.

Seuraavana aamuna kaivoin kaapistani englannin kirjoja ja Miia tuli viereeni virne kasvoillaan. Paukautin kaapin kiinni "mitä?" kysyin sillä hän selvästi juoni jotain. " kuuntele mua äläkä sano sanaakaan" hän sanoi kun teimme lähtöä englannin luokkaan " sä nimittäin pääset tansseihi, mikä tarkottaa sitä että sä pääset mun kanssa shoppailemaan mekkoa mikä tarkoittaa että mä keksin sulle täysvarman parin mikä tarkottaa sitä että meillä on treffit illalla" Hän sanoi hymyillen ja melkein hyppi innosta "siis täh ? kuka ?" tiedustelin sillä aloin käydä uteliaaksi mutta hän painoi etusormensa huulilleen "en kerro, näät illalla" hän naurahti. Koko päivän yritin tiedustella ja udella mitä hänellä oli oikein mielessään mutta sain vain hihitystä ja hyssyttelyä vastaukseksi. Koulupäivä ei onneksi ollut pitkä ja neljän tunnin jälkeen pääsimme kotiin. " okei, laita jotain kivaa päälle ja tuu starbucksiin kello.. -" hän katsahti rannekelloaan " viisi" Hän sanoi ja lähti vilkuttaen kohti Niallin mopoa joten arvelin Niallin heittävän Miian kotiin.

Koska aikaa oli vain tunti solmin hiukseni vain löysälle sivuletille ja laitoin vaaleat revityt farkut, mustat vansit ja mustan tuubitopin ja ruskean neuleen jonka jätin auki. Minun ei tarvinnut meikata sillä koulussa olleet meikit saivat kelvata. Katsoin kelloa ja otin kypäräni kainaloon ja lähdin kohti autotallia jossa oranssi skootterini oli. Saavuin starbucksin pihalle ja näin Miian ja Niallin pöydän ääressä mutta he eivät olleet kahdestaan. Yritin tähyillä kuka kolmas tyyppi oli mutten saanut selvää joten vastahakoisesti kävelin sisään kahvilaan " Moi Tea, mä tiesin ettei sun skobasta voinut erehtyä!" Miia virnuili kun istuin pöytään " heh heh " tyydyin vastaamaan kun yritin selventää reaktiotani Harryyn joka istui vastapäätäni. Olisihan minun pitänyt arvata että Miia ja Niall saisivat jotain tälläistä aikaan ja jos totta puhutaan, olin heille salaa kiitollinen. Huomasin että Harry oli tosi mukava ja olimme vaihtaneet numerotkin, ilman mitään kummempaa syytä " tilataanko jotakin, mulla on vähän nälkä ?" Niall sanoi ja Miia oli samaa mieltä. Tilasimme hetken pähkäilyn jälkeen kaikki kaakaot tosin Niall olisi halunnut jotai syötävääkin mutta ei sitten jaksanut vaivautua tilaamaan. Hetken rupattelun jälkeen Miia ja Niall olivat tahalleen kääntäneet keskustelun tansseihin " joko teillä on parit tansseihin?" Miia kysyi minulta ja Harrylta ja pudistimme molemmat päätämme. Huomasin sivusilmällä miten Niall katsoi merkitsevästi minuun mutta Harry laski pienesti punastuen päänsä ja hymyili kohti lattiaa. Tyypillistä, hän ei uskalla kysyä minulta enkä minä häneltä. Mutta sitten tunsin kuinka puhelimeni värisi taskussani ja sain viestin Harryltä

Tiietään molemmat mitä ne yrittää ;) yllätetään ne ja mennään tansseihn parina, ilman että ne tietää !

Nostin katseeni kännykästä ja näin Harryn hymyilevän minulle. Kirjoitin naurahtaen viestiä takaisin. " keneltä se oli?" Miia kysyi ja mieleni teki kertoa ja hyppiä ilosta sillä hänen ansiotahaan tämä oli, mutta pidin ajatuksesta yllättää hänet.

Hyvä ajatus! Nähdään tansseissa x - Tea 

Harryn kasvoille ilmestyi kirkas ilme ennenkuin hän sai toisenkin viestin jostain " äh.. " Katsahdimme kaikki häneen " äiti ei voikkaan hakee mua täältä.. " Hän sanoi ja nojasi poskensa käteensä. " missä sä asut ? mä voin heittää sut" Sanoin ja nyökäytin kohti skootteria joka nökötti pihalla. Harry kertoi osoitteensa ja tajusin sen olevan melkein oman taloni naapurissa. Hyvästelimme Miian ja Niallin jotka lähtivät yhtä matkaa muualle. Harry odotti että sain kaivettua skootterini avaimet. " Hän kapusi taakseni ja tunsin kuinka vahvat kädet kiertuivät pitämään minusta kiinni. Tiesin sen olevan aivan tavallista mutta sydämeni alkoi sykkimään varmaan tuplanopeudella ja olin iloinen että minulla oli kypärä päässä sillä kaikki olisivat muuten nähneet punastukseni.
Matka ei ollut pitkä joten saavuimme Harryn talolle liiankin nopeasti. Nousin itsekkin ylös jotta hän pääsisi takaani pois. "Kiitos vielä" hän sanoi mutta en saanut sanotuksi mitään vaan hymyilin takaisin. Tunsin Harryn halaavan ja tietysti halasin takaisin ja haistoin hänen täydellisen partavetensä " umm.. joo nähdään" Sanoin ja jatkoin matkaani omalle talolleni.

"toi on upee Tea" Miia sanoi kun seisoin pitkä olkaimeton mekko päälläni sovituskopin edessä. " Tummanliila pukee sua" Hän sanoi ja heilutti omaa kassiaan jossa oli hänelle jo valittuna mekko. Kääntyilin ja katselin pukua eri suunnista ja se todellakin näytti hyvältä päälläni eikä ollut edes kallis " Miia.." Sanoin ja näin hänen ilmeensä muuttuvan pelästyneeksi ja syystäkin sillä olimme ravanneet viimeisen viikon minun mekkoni perässä sillä en ollut kelpuuttanut mitään. Lisäksi tanssiaiset olisivat parin päivän päästä joten minulla oli hieman kiirekkin " mä otan tän" Sanoin ja hän alkoi hyppiä riemusta ja pyöräytti minut sitten ympäri joka sain helman liikkumaan kauniisti. Kenkiä minun ei tarvinnut ostaa sillä minulla oli mustat kengät joita olin pitänyt viime juhlissa, ja kengillä ei ollut niin paljoa väliä, sillä eihän ne näkyisi helman alta. " Mun on pakko saada laittaa sun hiukset" Miia hihkui " Mä oon pahoillani että joudun olee sun ja Niallin kanssa" Miia katsoi minuun jotenkin säälivästi " Mä taas oon pahoillani ettei Harry oo tajunnu pyytää sua" Miia sanoi kun olimme vihdoin lähtemässä kohti kotia. Mieleni teki huutaa että Harry oli pyytänyt minua tansseihin ja se jos mikä sai minut iloisimmaksi ihmiseksi maan päällä. Onneksi Miia ei ottanut asiaa enää puheeksi niin minun ei tarvinnut enää salata asiaa.

"au!" huudadin kun kiharrusrauta poltti korvan lehteä. Miia oli lupauksensa mukaisesti tullut laittamaan hiuksiani joten olimme valmistautumassa yhdessä. Olin jo laittanut korvikset, kaulakorun ja mekon ylleni ja olin saanut jotenkin meikattuakin. "Niall tulee hakee mut täältä.." Miia sanoi hieman hiljaisesti " ei se mitään, mullakin on jo kyyti" sanoin hymyillen jotta hänen ei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä. Samassa kuulimmekin jo tööttäyksen ja näin Miian rientävän alas. Hän vilkutti minulle ja sain tekstarin,

Nähdään kohta! 

Heitin kännykän sängylle ja laitoin korkkarit jalkaan. Katsoin itseäni vielä kerran peilistä ja en voinut hymyillä sillä näytin aivan upealta, vaikka itse sanoinkin. Kuulin koputuksen ovelta ja avatessani sen näin Harryn seisovan punaiset ruusut ja smokki päällään edessäni. Hän oli tyrmistyttävän komea eikä kukaan muu ollut ikinä ostanut minulle kukkia. Otin kukat sanattomana vastaan ja vein ne huoneeseeni vesimaljakkoon. Otin vielä laukkuni ja palasin eteiseen jossa hän seisoi " Sä oot tosi kaunis" Hän sanoi ja halasi minua " et säkään hullumalta näytä" Sanoin ja astuin sisään autoon kun hän piti minulle ovea auki. Hän kiersi toiselle puolelle mutta ei lähteny vielä liikkeelle "joten kävelemme vain ovista sisään" hän katsoi minua huvittuneena " joo, ne oottaa mua kuulemma aivan ovensuussa joten tehdään näyttävä sisään tulo" Sanoin hänen lähtiessään liikkeelle. Olin iloinen että tunnelma oli jo rento automatkalla ja Harry oli todella kohtelias ja herrasmiesmäinen mutta samalla hauska ja - ja täydellinen. Ei häntä voinut muilla sanoilla kuvailla. Harry parkkeerasi autonsa ja kiersi sitten taas toiselle puolelle avaamaan minulle oven. Kävelimme koulun portaiden luo ja hän tarjosi käsivarttaan josta otin kiinni ja kävelimme käsikkäin saliin.

Niallin ja Miian ilmeet olivat unohtumattomat. Harry ja minä vaihdoimme hymyilevät kasvot ja kävelimme heidän luokseen. " Luoja, te näytätte hyvältä yhdessä." Miia sanoi juuri kun musiikki alkoi pauhaamaan. " jaha, tanssit aloitetaan näköjään hitailla" Niall sanoi ja hymyili Miialle ja he lähtivät kohti tanssilattiaa. Seisoimme hetken aikaa molemmat katsoen Miian ja Niallin perään " saanko luvan ?" Hän sanoi ja tarjosi kättään, nyökkäsin ja tartuin hänen käteensä ja kävelimme tanssilattialle. "mä en oo sit kovin hyvä" Harry naurahti kun otin häntä hartiasta kiinni ja hän minua lantiosta. En ollut ikinä oikein ollut tanssi ihminen mutta Harry oli tosi hyvä tanssia ja muu maailma melkein unohtui kun hän keinutti minua ympäri lattiaa. "huh.. mulla on kuuma" Sanoin tanssin loputtua. Menimme Harryn kanssa etsimään paikkaa jossa voisimme hengähtää ja löysimme kuin löysimmekin ulko-oven josta pääsimme ulos " huh." sanoin ja heilutin kättäni kasvojen edessä. Harry katsoi minuun jotenkin oudosti " Harry, ootsä kunnossa?" Kysyin katsoen häneen " oon, sä oot vaan niin kaunis" hän sanoi ja sai sydämeni sulamaan. Kurotuin halaamaan häntä ja kun olin vetäytymässä pois hän ei päästänytkään minua menemään vaan suuteli minua. Tajusin painaa silmät kiinni ja hetki oli mitä täydellisin. Ilta oli hämärä ja hieman viileä. tosin olin lämpimässä sylissä ja uusi poikaystäväni suuteli minua ensinmäisen kerran.

Never felt like this before - 9

nyt eka haluun sanoo et oon laiska ja kopioin tän tekstin suoraan wordista, joten tää fontti on erilaista, sori siitä XD

ja sit toka asia on et oon erittäin pahoillani etten oo päivittäny hetkeen, mul on ollu tosi kiire, kiitos koulun !! mut täs on kuitenki teille tää luku ja yritän seuraavan julkasta nopeemmin :3 ihanaa ku ootte nii kärsivällisii ja kaikkee !

”hei kyyhkyläiset!” Louis huudahti kun kävelimme ravintolan ovista sisään. Hymyilin ja tervehdin kaikkia. Istahdin Niallia vastapäätä pitkään pöytään jossa kaikki muut olivat jo tilanneet ruokaa ja koska en jaksanut miettiä mitä ottaisin, tilasin samaa kun Niall. Ruokamme tulivat yllättävän nopeasti, tai sitten se vain tuntui siltä sillä olin aika lailla ajatuksissani ja kun huomasin Niallin katsovan minua hymyilin ehkä liiankin tekopirteästi. Sanoin meneväni vessaan ja niin meninkin mutta kokoamaan itseäni. Tiesin että minun pitäisi esittää olevani kunnossa, ja olla ulkopuolisesti iloinen ja mukana mutta oli kuitenkin tosi vaikeaa esittää. Olin juuri pyyhkimässä kasvojani kylmällä vedellä kunnes muistin että minulla oli meikkiä. Nojasin lavuaariin ja tuijotin itseäni peilistä ja sivusilmällä huomasin kuinka Danielle tuli vessan ovesta sisään. Yritin heti luoda kasvoilleni hymyä ”Älä suotta” Hän sanoi ja tuli viereeni ”Minut lähetettiin katsomaan että kuinka voit” Hän sanoi ja tuijotti silmiini ja tuntui kuin hän olisi nähnyt kaiken sisälläni ”oot ollu tääl jo aika kauan” Hän sanoi ”oletko kunnossa” Mietin hetken että pitäisikö valehdella ja sanoa että kaikki on hyvin mutta tyydyin vain pudistamaan päätäni ja olemaan hiljaa. Esitykseni pöydässä ei näköjään ollutkaan mennyt niin hyvin kuin luulin. Danielle antoi minulle halin ja kertoi että sai itsekin välillä vihaa niskaansa ja se tuntuu pahalta mutta häntä auttaa se että tietää Liamin kuitenkin rakastavan häntä. Katsoin häntä silmät pyöreinä sillä en ollut sanonut mitään mutta jotenkin hän tiesi mikä ongelmani oli. Hymy nousi huulilleni ja olin valmis lähtemään takaisin.

Istuimme lopun aikaa pyödässä ennen kuin lähdimme autoilla takaisin laivaan päin. Niall ja minä yritimme molemmat vältellä puhumasta aikaisemmin tapahtuneesta ja se kävi oikein hyvin sillä en halunnut hänelle yhtään enempää syyllisyyden tuntua. Satamassa oli jälleen kourallinen faneja ja vatsaani kouraisi kun näin fanit vaikka heitä olikin tuplasti vähemmän mitä meidän saapuessamme. Niall käveli normaalisti pienen väkijoukon läpi ja kävelin hänen perässään ja kuulin huutoja joissa kysyttiin että olenko Niallin tyttöystävä. Osa faneista taas hiljenivät ja katsoivat ilkeästi kun kävelin ohi mutta en antanut ahdistukseni näkyä ulkopuolelle vaan kävelin hymyilevänä laivaan johtavaan käytävään.

Niall katsahti minuun varmistaakseen että olin kunnossa ja kun hän näki minun hymyilevän, hän jatkoi hieman huojentuneempana matkaa.

Niall:

Suljin hytin oven ja huokaisten jatkoin peremmälle huoneeseen. Sara oli istahtanut sängylle kuulokkeet korvissa ja näpräten kännykkäänsä. Menin hänen vierelleen istumaan ja otin kännykän ja kuulokkeet itselleni ja asetin ne yöpöydälle. Sara katsoi minuun kysyvästi mutta en sanonut mitään vaan kiedoin hänet syliini. ”Tänään ollaan ihan kahdestaan” Kuiskasin Saran korvaan ja sain vastaukseksi nyökkäyksen. ”Sara.. ” Sanoin ja hän vakavoitu nähdessään ilmeeni ” haluaisin pitää tämän salassa medialta-” Hän vaikutti jotenkin etäiseltä enkä ollut varma että kuunteliko hän minua ” – haluan seurustella kanssasi rauhassa muuallakin kuin laivalla.” Selitin ja hän nyökkäsi joten tiesin että hän oli kyllä kuunnellut. ” Laitan saunan lämpiämään” Sanoin ja lähdin kylpuhuoneeseen.

Olimme käyneet saunassa ja Sara nukahti melkein heti. Katselin hetken aikaa hänen rauhaisia kasvojaan ennen kuin kuulin oveen koputettavan. hipsin avaamaan oven ja näin kuinka Liam seisoi vastapäätäni. Katsahdin Saraan ja kirjoitin nopeasti lapun siltä varalta että hän heräisi. Suljin oven mahdollisimman hiljaa ja lähdin sitten Liamin kanssa kohti jotain paikkaa jossa voisimme jutella.

Liam ja minä tilasimme molemmat teetä, mikä saattoi kuulostaa tyhmältä mutta se auttoi oikeasti ajatusten kulkuun. Hautasin kasvoni hetkeksi käsiini jonka jälkeen vedin sormeni hiusteni läpi ja katsoin sitten Liamiin joka odotti että sanoisin jotain. ” Hän on etäinen” Sanoin ja katsahdin Liamiin uudestaan. Hän kurtisti kulmiaan ja tuijotti hetken tee kuppiaan ” anna hänelle aikaa Niall, tää on ihan uutta Saralle, totta kai se järkyttää” Liam sanoi ja hörppäsi kulauksen teestään ” Mutta mä haluan auttaa ! en kestä kattoo häntä tommosena” sanoin kärsimättömänä. Liam oli itsekin huolissaan Daniellesta joka ikinen päivä, miksi en saisi yrittää puolestani auttaa Saraa. Liam huokaisi ja otti isällisen äänensävyn mikä ärsyynnytti minua hiukan lisää ” Niall, ihan tosi. Sä et voi tehdä asialle mitään, paitsi olla tukena. siitä ei pääse ohi että viha kuuluu sun elämään ja samoin sun läheisten” Tiesin vallan hyvin että Liam oli oikeassa. Silti olin sisäisesti ahdistunut ja mieleni teki mennä juosten Saran luo ja vaikka halata häntä niin pitkään kunnes kaikki se murhe ja alkava itseviha oli kokonan poissa ” mut Liam..” Liam kuitenkin pudisti päätään ja katsoi merkitsevästi ohitseni ja seurasin hänen katsettaan. Siellä hän oli, näyttämässä mielettömän kauniilta, kävelemässä luoksemme. Hymy nousi automaattisesti hänet nähdessään huulilleni ja nousin halaamaan häntä. ”moi” Hän sanoi ja istuutui viereeni pöytään ” haluaisitko jotain?” Kysyin kun hän tuijotti donitsiani jota en voinut olla ostamatta. Hän tuijotti vielä hetken donitsia ”kiitos, mutta ei kiitos” Hän sanoi ja väläytti nopean hymyn. ” Meiän pitää lähtee, tää saapuu koht satamaan” Liam sanoi ja kertoi aikaa olevan noin tunnin.

Liam meni omaan hyttiin ja minä ja Sara omaamme. Minulla ei ollut kauheasti tavaraa mukana joten kun olin jo valmis, autoin Saraa pakkailemaan hänen tavaroitaan.

” Voisitko laittaa vielä noi mun laukkuun? Mä käväsen hakemassa Daniellelta yhden pussukan” Sara sanoi ja osoitti kohti lipaston päällä olevaa krääsä pinoa. Nostin vihkoja ja papereita ja työnsin niitä laukkuun. Otin vielä yhden paksun vihon ja huomasin että siinä luki ’My Diary’ tuijotin kantta ja mietin kannattaako vai ei. Tiedän että ei ikinä saisi lukea toisen päiväkirjaa ja tiedän että voisin luottaa häneen, mutta halusin tietää mitä hänen päässään liikkuu, halusin tietää mitä hän ajatteli kaikesta tästä, halusin tietää mitä voisin tehdä piristääkseni häntä. Käänsin sivua ja luin pari riviä ja huomasin etten ymmärtänyt mitään, paitsi pari nimeä sieltä täältä. Suomea. ” hemmetti” suustani pääsi ja asetin kirjan laukkuun juuri kun Sara tuli huoneeseen. ”oon valmis” Sanoin Saralle ja katsoin kelloa ja huomasin että kohta tulisi lähteä. Sara oli sulkemassa laukkuaan ja hänen noustessaan vedin hänet syliini ja vedin hänen tuoksuaan sisälleni. Se oikeasti sai minut rauhoittumaan vähän ” Sara, tää on ollu aivan täydellinen risteily!” Sanoin hänen korvaansa. Hän sitoi kätensä tavanomaiseen tapaansa niskani taakse ja vetäytyi sitten taaemmas jotta näkisi kasvoni ” niin mustakin Niall, mä en tuu unohtaa tätä” Hän sanoi hymyillen ja lähestyi sitten suutelemaan minua. Irrottauduimme vastahakoisesti toisistamme kun kuulimme oven koputuksen. Otimme laukkumme ja katsahdimme vielä toisiamme ja tajusin että en millään halunnut risteilyn loppuvan, saati sitten arjen alkavan. Arjen, jossa näkisin Saraa vähemmän koska meillä alkaisi kiertueet, haastattelut ja levytykset ja Sara tietysti puuhaili omiaan toimittajana, luojan kiitos hän sentään asui Lontoossa, eikä Suomessa. Irrotin otteeni laukusta ja pyöräytin häntä ilmassa pari kertaa ja vedin sitten takaisin lämpimään haliin. Arvasin että Sara tunsi aivan samalla kuin minä, ja tiesin että häntä saattoi jopa pelottaa se kun lähden kiertueelle.

Silitin hänen ruskeita hiuksiaan samalla kun hän piilotti kasvonsa rintaani. Oveen koputettiin uudestaan ja huokaisten lähdimme laukkuja vetäen muiden mukana kohti ovia jotka veisivät meidät takaisin Englantiin.

eli mul on vaan pari kysymystä teille (:
1. tykkäättekö lukee enemmän Niallin vai Saran näkökulmaa ?
2. eteneekö tarina liian nopeesti / hitaasti ?
3. onko liika/ liian vähän draamaa ?

kiitos jos vastaatte (:!

Rakkautta ensisilmäyksellä - Niall one shot Saralle

**Vilkase asu _tästä_

Olin jo pitkään odottanut tätä hetkeä kun saisin vihdoin nähdä suurimmat idolini kosketus etäisyydeltä. Yritin olla mahdollisimman rauhallisesti jonossa jossa näin heidät istumassa kauppakeskuksen keskellä jakamassa nimmareita. Valmistauduin astumaan Liamin eteen mutta sitten joku esti matkani "m-mitä?" sopersin kun näin kaksi turvamiestä seisovan edessäni "sori tyttö mut edellinen oli viimeinen" Näin turvamiehien välistä kuinka pojat olivat jo lähdössä pois ja en vain voinut estää suuren pettymyksen aiheuttamaa itkua. En välittänyt vaikka kaikki katsoivat sillä en voinut uskoa että olin niin lähellä. "Hei päästäkää mut läpi" Itkuni loppui kuin seinään kun kuulin tutun irlantilais aksentin. Turvamiehet siirtyivät syrjään ja näin edessäni blondin  komistuksen "moi, mikä sun nimi on?" Katsoin häntä suu ammollaan ja sain hädin tuskin sanottua "S-sara" Niall nyökkäsi hymyilevästi ja kirjoitti nimensä pitelemääni levyyn ja minun teki mieli kiljua ilosta. Niall viittoi Paulia tulemaan luokseen ja kuiskasi tälle jotain. Paul katsoi Niallia hetken epäuskoisesti mutta lopulta kaivoi taskustaan jotain ja ojensi sen Niallille. Niall nyökkäsi kiitokseksi ja kääntyi sitten puoleeni. " Sara, tässä on sulle passi huomiseen vip- tapaamiseen, mä toivon näkeväni sut siellä" Niall sanoi ja hymyili valloittavasti ennenkuin juoksi muiden poikien perään.

Kun juoksin minnesodan katuja typerä hymy huulillani ja passi tiukasti puristettuna rintaani, tunsin olevani maailman onnellisin tyttö. Saavuin hotellille ja vastaanottovirkailija katsoi minuun ärsyyntyneesti sillä juoksin hallin läpi hisseille ja huokaisin innostuksesta päästessäni sisään. Olin liian innostunut pysymään paikoillani ja viimeinkin ryntäsin sisään huoneemme ovesta " ÄITI ! " Nosti katseensa kirjasta jota oli juuri lukemassa. "mulle tuli muita suunnitelmii huomiseks" Sanoin ja heilutin innostuneena vip passiani. Hän vain hymyili jonka jälkeen jatkoi lukemista. Pyöräytin silmiäni ja menin matkalaukulleni etsimään vaatteita huomiselle. Pitkän ja turhautuneen etsinnän jälkeen löysin itselleni kelpuutettavan **asukokonaisuuden jossa oli juuri ostamani vaalean pinkit korkokengät ja samaa sävyä oleva kauluspaita ja mustat luottofarkkuni. Viikkasin vaatteet huolellisesti matkalaukkuni päälle ja menin sänkyyni suunnittelemaan huomista.

Heräsin aamulla kirkkaaseen auringonpaisteeseen joka tuli huoneen suurista ikkunoista. Hieroin silmiä ja aion nukahtaa uudestaan  kunnes muistin mitä tänään oli luvassa. Vilkaisin kelloa ja ilokseni se oli vasta kaksitoista joten minulla olisi huimat 5 tuntia valmistella itseäni vip tapaamiseen. Lauleskelin ja tanssahtelin ympäri huonetta ja hyvä sää nosti mielentilaani vielä korkeammalle. Noin kolmen maissa aloin kihartaa pitkiä tummia hiuksiani ja laitoin eilen valitsemani vaatteet. Huikkasin itselleni taksin ja pyysin viemään tapaamispaikkaan. Istuin suosiolla takapenkille jotta kuljettajan ei tarvinnut katsella jo naamaani jäänyttä hymyä.

Kävelin kohti suuria ovia joiden ympärillä oli suuri määrä faneja joilla ei ollut passeja mutta he tunnollisesti seisoivat ja odottivat näkevänsä edes pientä vilausta omista idoleistaan. Pysähdyin porttimiehen luokse joka kysyi minulta passia ja aloin kaivelemaan laukkuani. Paniikki nousi pintaan kun tajusin sen puuttuvan laukustani "umm. unohdin mun passin hotellille" Sanoin miehelle joka ei selvästi aikonut päästää minua sisään " Sori tyttö, ei passia-ei sisään pääsyä" Mies sanoi tylysti ja pidättelin jo itkua "m-mutta mulla o-on passi!" Sanoin änkyttäen ja mies vain pudisti päätään. Käännyin ympäri ja itkua niellen takaisin päin. Tiesin etten millään ehtisi takaisin jos lähtisin hakemaan passia hotellilta. Kuulin fanien kiljunnan kovenevan ja jonkun tarttuvan minua kädestä . Käännyin ympäri ja näin Niallin hymyilevän minulle. Hän johdatti minut ovelle " hän on minun kanssani" Hän sanoi miehelle joka päästi meidät sisään. En voinut mitään vahingoniloiselle ilmeelleni kun kävelin hänen ohitseen. Huomasin sisällä että Niall piti minua vieläkin kädestä ja huomatessaan sen itsekkin Niall päästi punastuneena irti. " öömm.. mä unohin mun passin. Sori ihan hirveesti" Sanoin Niallille joka vain naurahti ja huiskasi kättään " ei se mitään! oot muuten tosi nätti tänään"  Suuni loksahti auki enkä saanut sanaakaan ulos. Niall James Horan sanoi minua juuri kauniiksi ja en voinut muutakuin hymyillä. Sain kuitenkin vihdoin kiitettyä ja jatkoimme matkaa muiden poikien luokse.

Istuimme isoon huoneeseen jossa oli iso televisio, varmaan neljä sohvaa ja todella paljon syötävää sohvien välissä olevassa pöydässä. Sohvilla istui one direction pojat ja minun lisäkseni 4 muuta tyttöä. Menin ainoaan vapaaseen tilaan istumaan ja ilokseni huomasin sen olevan Niallin vieressä. Tytöt olivat näköjään olleet paikan päällä jo paljon kauemmin kuin minä sillä he juttelivat iloisesti poikien kanssa ja Louis halasi jo yhtä... yhtäkkiä tajusin " oh my god" Huudahdin ja nolostuin heti sillä kaikki kääntyivät katsomaan minua. Näin edessäni kuinka Eleanor istuin Louisin kainalossa Danielle vieressään juttelemassa Liamin kanssa, Zaynin vieressä Perrie jutteli Zaynin ja Niallin kanssa ja Zaynin vieressä Harry kuunteli jotain Taylorin tarinaa. Katsoin silmät pyöreinä poikia ja heidän tyttöystäviään "oh. my. god." Suustani pääsi uudelleen ja rupesin yhtäkkiä nauramaan ja muut liittyivät nauruuni. Käännyin Niallin puoleen " miks mä oon täällä. Tää ei selvästikkään oo vip tilaisuus" Sanoin ja hän hymyili " toivon etten mä oo liian tungetteleva, mut mä aattelin et olit niin suloinen eilen niin halusin kutsuu sut.." Hän sanoi ja punastui hieman sitten hän kumartui lähemmäs ja kuiskasi " ja mä en halunnu olla täällä ilman seuralaista" hän sanoi osoittaen muualle huoneisiin ja rupesin kikattamaan hiljaa sillä olimme ainoat huoneessa jotka eivät kuherrelleet vaikkakin olisin tietysti halunnut. En voinut mitään sille että vaikka olin viettänyt Niallin kanssa vain pari tuntia, hän oli jo todella vastustamaton.

Ilta meni liiankin nopeasti ja palasin hotellille hymy huulilla enkä voinut olla kertaamatta sitä hetkeä kun halasin Niallia silloin kun olin lähtemässä. Koska minulla ei ollut puhelintakaan mukana, Niall kirjoitti puhelin numeronsa käteeni ja heti kun pääsin huoneeseen lähetin hänelle viestin.
kiitos illasta Niall! en unohda tätä ikinä - sara
Kävin suihkussa ja menin takaisin sänkyyn johon olin heittänyt puhelimeni ja huomasin että siinä vilkkui huomio valo ja tiesin että olin saanut viestin.
Kiitos samoin! haluaisitko nähdä vielä joku päivä ennenkuin jatkamme matkaa ?
Tuijotin viestiä ikuisuuden ja olin juuri vastaamassa viestiin kun puhelimeni alkoikin soida " haloo?" Ensin ei kuulunut mitään mutta sitten Niall naurahti toisessa päässä " moi, en malttanu oottaa sun vastausta! olit liian hidas" Hän sanoi ja naurahdin " olin just vastaamas mut nii, mite ois huomenna?" Sain hyväksyvän vastauksen " me ollaan minnesotassa vielä 6 päivää ennenkuin lähdetään suomeen"
Puhuimme Niallin kanssa varmaan toista tuntia ennenkuin lopetimme ja kävin nukkumaan.

Niall tuli hakemaan minut hotellilta ja hän lupasi viedä minut leffaan ja syömään, tietysti vastakkaisessa järjestyksessä sillä meillä molemmilla oli kova nälkä. Niall vei minut nandosiin ja koska en ollut käynyt sielä ennen, tilasin samaa kuin Niall. Olin varma että koko ravintola kuuli meidät sillä nauroimme melkein koko ajan sillä meillä molemmilla oli samanlainen huumorintaju ja emme olleet niitä hiljaisimpia ihmisä. Niall oli todella mukava ja viihdyin hänen seurassaan paremmin kuin hyvin. Ruokailun jälkeen lähdimme elokuviin ja Niall oli valinnut jonkun josta en ollut kuullut edes mainontaa. Istuimme aivan salin perälle ja huomasin ettei koko suuressa huoneessa ollut meidän lisäksemme kuin 2 muuta ihmistä. Niall oli ostanut popparia ja limut meille molemmille ja kuulimme vihaisen "hyss" äänen naiselta joka istui meitä monta riviä alemmilla paikoilla. Heittelimme toisiamme poppareille ja kikatimme emmekä välittäneet elokuvasta mitään ennenkuin nainen melkein hyppäsi kurkkuumme häiriinnyttyään melusta. Yritimme palata elokuvan juoneen mutta se ei onnistunut joten istuimme vain paikoillamme hiljaa. Tunsin Niallin haukottelevan ja levittävän käsiään jonka jälkeen toinen käsi laskeutui mukamas huomaamattomasti lepäämään selkänojaani niskan taakse. Ele sai minut pidättelemään naurua sillä se oli niin suloinen ja vanhanaikainen. Käännyin katsomaan Nialliin hymyillen ja yllätyin kun huomasin hänenkin katsovan minua. " suututko jos teen yhden jutun" Hän kysyi yhä katsoen minua " riippuu siitä mitä teet" vastasin vaikka sisimmässäni jo tiesin. Hän siveli korvantaustaani ja nojautui sitten lähemmäs purien hieman huultaan mikä sai minut kirkumaan sisimmässäni. Suljin silmäni ja tunsin hieman kyselevän kosketukseni huulillaan ja avasin silmäni ja näin hänen katsovan minua " mitä?" kuiskasin ja hän siirsi hiussuortuvan korvani taakse " sanoinhan että kysyn ensin" hän sanoi ja virnisti " kysytkin vielä !" sanoin ja naurahdin ja suljin taas silmäni tuntiessani hänen täydelliset huulensa omillani. " anteeksi mutta tulisitteko ulos salista" kuulimme jonkun huutavan ja lähdimme nauraen ulos. " Mulla oli tosi hauskaa sara" Niall sanoi ja halasi minua. Nyökkäsin ja sanoin samaa ja lähdin hotellille, maistellen salaa huultani.

Vietimme Niallin kanssa mahtavat 5 päivää ennenkuin minun piti mennä takaisin suomeen. Ystävyytemme eteni hiljalleen pidemmälle ja aloimme aivan viimeisenä päivänä seurustelemaan. Minun ystäväni pitivät minua hulluna sillä olimme tunteneet niin vähän ja koska hän oli julkkis, Mutta en tietenkään kuunnellut heitä. Niall taas kertoi että one directionin pojat ja heidän ystävänsä kannustivat Niallia ja minua.
Oli todella haikeaa lähteä suomeen mutta tiesin että Niall voisi lentää luokseni aina kun halusi ja tiesin että niin hän tekisikin. Vaikka tiesin sen, lähdin silti itkien ja en ollut uskoa kun hän viikkoa myöhemmin seisoin hymyilevänä etuovellani " suomenkieli on sitten vaikeaa, en saa viitoista mitään selvää" Hän sanoi ja hyppäsin kirkuen hänen syliinsä. " NIALL! mitä teet täällä ?" Hän katsoi taakseen ja näin kuinka muut pojat vilkuttivat autosta ja vastasin eleeseen " mä tulin hakee sut meidän kiertueelle mukaan" Hän sanoi ja osoitti toista autoa missä Danielle ja Eleanor vilkuttivat " missä-" "Taylorilla ja Perriellä on omat työnsä. He tulevat katsomaan meitä joten tulette näkemään" Hymyilin ja halasin häntä vielä kerran ennenkuin lähdin pakkaamaan tavaroita mutta käännähdinkin järkyttyneen näköisenä ympäri " soitin jo äidillesi, kaikki on sovittu" Niall sanoi ja vinkkasi silmäänsä. Juoksin yläkertaan ja pakkasin melkein kaikki tarvittavat vaatteet jonka jälkeen lähdin Niallin kanssa käsikädessä kohti autoa. " mä rakastan sua Niall " Sanoin kun kävelimme hitaast etupihamme polkua " mäkin sua Sara- ensinäkemisestä asti" Hän sanoi ja antoi suukon ennenkuin avasi minulle auton oven.

tää loppu oli aika tönkkö, sori siitä!  sori myös siit et kesti niin kauan kirjottaa tätä ja tiiän et oot joutunu oottaa tosi kauan :/ mut joo, here it is !

Never felt like this before - 8

Sori, must ei oo kuulunu pitkään aikaa mitään ja tääl onki tapahtunu sillä välin ! yli 1000 katselukertaa !?! kiitoskiitoskiitos kaikille x

ps, tykkäättekö lukee tätä tarinaa enemmän Saran vai Niallerin näkökulmasta ;) 

pps, tässä on Saran tän tarinan asukokonaisuus --->

** PAINA TÄSTÄ JA KATSO ASU !

Sara:

Niall vetäisi peiton päältäni ja laittoi kännykästään musiikin pauhaamaan mahdollisimman kovalle "Dublinissa ollaan kulta!" Hän huusi pirteästi ja hymyilin hänen innokkuudelleen. Nousin itsekkin hieman hitaasti ylös sängystä ja katsoin ikkunasta ulos. Aurinko paistoi niin että meren päällä oli kaunista kimallusta ja pystyin oikein tuntemaan kesän lämmön, mutta sitten muistin että oli talvi. "Kuinkahan kylmä ulkona on?" Huokaisin sillä mieleni olisi tehnyt pukea kesäiset vaatteet. Hän kohautti olkiaan kävellessään viereeni ja kietaisi kätensä ympärilleni ja katsoimme yhdessä kirkasta merimaisemaa. Painoin pääni hänen olkapäälleen ja nautin täysin siemauksin. Kuulin kuinka Niallin vatsasta kuului vaimea mörinä ja hän katsoi minua huvittuneena. Nyökkäsin ja lähdin pukemaan päälle. Koska laittaisin ulkona päälle ** talvitakin valitisin punaisen kauluspaidan jonka napitin kiinni ja laitoin sen helmat alhaalta solmuun jotta paita ei olisi niin tylsän oloinen. Puin pillit farkut ja Niall odotti jo kärsimättömänä meikkasin vain perusmeikin ja jätin hiukseni auki. Niall katsoi minua hetken saaden minut punastumaan. Hän otti minua kädestä "oot niin kaunis" hän sanoi antaessaan suukon poskelleni. Lähdimme syömään aamupalaa ja huomasimme että olimme lähdössä samoihin aikoihin kuin muutkin. Louis hymyili minulle veikeästi " Mitä?" Kysyin hymyillen samalla kun hän pörrötti pitkiä tummia hiuksiani" Sä oot pätkä kun sul ei oo korkokenkii" Hän sanoi ja katsoi merkitsevästi punaisia conversejäni. Nauroin ja tökkäsin häntä kylkeen ja jatkoimme matkaa kohti buffettia. 

Kun olimme saaneet syötyä palasimme hyttiin ja Niall kertoi että olisimme tunnin sisällä Dublinissa. Otin ruskean laukkuni ja laitoin talvitakin, huivin ja pipon sillä olin armoton vilukissa. Pakkasin laukkuuni vain kännykän , kameran ja lompakon. Tosin Niall kivenkovaan väitti etten tarvitsisi lompakkoa. Lähdimme porukalla kaikki ulos ja koska jokainen halusi viettää vähän laatuaikaa toistensa kanssa, sovimme että tapaisimme kahden tunnin päästä jossain ravintolassa jossa sitten söisimme yhdessä. Kuljimme pitkää käytävää pitkin ja olin iloinen että Irlannissa oli aurinkoinen ja kirkas talvisää. Tajusin että kaikilla muilla oli aurinkolasit jo käytävässä mutta en vaivautunut ottamaan asiaa esille sillä pärjäsin oikein hyvin ilman. Niall kertoi että hänen äitinsä olisi meitä satamassa vastassa ja olimmekin juuri saapumassa satamatalon aulaan. Harry käveli ensinmäisenä ovista ulos josta pääsisimme ulos ja se mitä ovien takana oli, oli minulle ennenkuulumatonta. Sain melkein sydänkohtauksen säikähdyksestä kun fanien räikyvä huuto räjähti vasten kasvojani. Olin laivalla tyystin unohtanut että olin tunnettujen julkkisten seurassa.  Niall tarttui minua kädestä ja veti lähemmäs itseään  kun odotimme että turvamiehet tekivät järjestystä fanien keskuudessa.  Tajusin nyt miksi heillä kaikilla oli aurinkolasit. Harry käveli tottuneesti hymyillen Louis ja Eleanor perässään väkijoukon keskellä ja kuulin kuinka fanit huusivat ja ylistivät Louista ja Harrya ja Eleanoriakin kehuttiin ja hänelle huudettiin ihania asioita. Danielle ja Liam kävelivät Zayn ja Perrie vanavedessään väkijoukkoon "Perrie & we love you so much" He molemmat vilkuttivat ja Perrie jäi jonkun Little Mix fanin kanssa kuvattavaksi kunnes he jatkoivat matkaansa.  "Danielle and Liam you are so perfect to each other" fanit huusivat ja Liam kirjoitti parille fanille nimmarit mutta lopulta turvamiehet käskivät liikkua eteenpäin.  Odotin kuulevani lähes samanlaisia huutoja mitä muillekkin mutta se olikin toista "Niall, who the hell is that?" "Niall, is that your girlfriend?" Niall vain hymyili mutta ei päästänyt kädestäni mikä oli erittäin helpottavaa. Suuntasimme kohti mustaa autoa jossa näimme Niallin äidin, Mauran odottavan. Tervehdin Mauraa ja änkesimme Niallin kanssa autoon.

Niall istui viereeni takapenkille " älä välitä faneista, totut kyllä " Hän sanoi ja unohti että olen toimittaja, joten olin kyllä jotenkin tottunut huutoon ja suuriin väkijoukkoihin mutta en sanonut sitä hänelle sillä hän oli suloinen ollessaan huolissaan minusta. Automatka Niallin kotiin ei ollut pitkä ja saavuimme omakotitalon pihan joka oli hyvinkin tavallinen. " Tää on äitin koti, joten siks ei oo niin prämee" Niall sanoi avatessaan minulle auton oven ja johdattaessaan minut sisälle. "Nialler!" Maura huhuili ja Niall kääntyi kuuntelemaan mitä asiaa hänen äidillään oli. "Näytä Saralle taloa sillä välin kun teen ruokaa" Hän sanoi hurmaava hymy huulillaan "Sori äiti, mä haluaisin viedä Saran ulos syömään" Niall sanoi ja antoi äitinsä poskelle suukon. Niall lähti näyttämään minulle taloa samalla kun Maura meni puuhailemaan omiaan. Niall näytti nopeasti soman ja kotoisen tuntuisen talon ja lopulta jäimme istumaan hänen huoneeseensa. Seinillä oli parin jalkapalloilijan kuva ja hänen äitinsä oli teipannut seinälle myös one directionin ja Niallin kuvan mikä sai minut hymyilemään. "En ota niitä pois" hän sanoi huomatessaan minun katselevan julistetta. " Aina kun hänellä on ikävä hän tulee huoneeseeni katselemaan tuota" Niall sanoi ja nyökkäsi kohti omaa kuvaansa. "Lähdemmekö tänään vai huomenna?" kysyin toiveikkaasti "palaamme laivaan tänään ja olemme huomenna Lontoossa" Nyökkäsin ja jäin yksin sängylle odottamaan Niallin paluuta sillä hän meni käymään äitinsä luona, varmaankin kertomaan että lähtisimme pian. Avasin kännykästä facebookin ja koska siellä ei ollut mitään ihmeellistä suunnistin twitteriin jossa kävyn usein. Järkytykseni oli varmaankin silminnähtävä ja olin onnellinen ettei Niall ollut paikalla. Seuraaja määräni oli kasvanut varmaan tuhannella ja vihaviestien määrä oli noussut olemattomasta yläilmoihin asti. Selasin tappouhkaus viestejä, ruma ja läski sanaa sisältäviä viestejä ja viestejä joissa minun käskettiin jättää Niall rauhaan. Käteni tärisivät ja vaikka en usein itkenyt tunsin kuinka kyyneleet alkoivat valua silmistäni ja estelyistäni huolimatta huuleni värisivät ja aloin nyyhkyttämään. Jatkoin kyyneleistä sumein silmin viestien lukemista jotka kävivät toinen toistaan pahemmiksi, ilman että välissä olisi yhtäkään mukavaa tai kilttiä viestiä. Nostin pääni ja huomasin Niallin seinällä olevan peilin ja kauhistuksekseni huomasin katsovani silmiä jotka olivat itkusta punaiset ja turvonneet, näin, kuinka meikit olivat levinneet likaisiksi tahroiksi naamalleni ja kuinka ennen minulle kelpaavat kasvot olivat muuttuneet silmissäni rumaksi ja kelpaamattomaksi. Tein virheen katsoessani vartaloani ja jalkani meinasivat pettää tajutessani kuinka läski olin. Rojahdin lattialle sängyn eteen ja nyt itkin jo estoitta. Kuulin Niallin juoksevan yläkertaan ja vaikka kuinka yritin en saanut itkua loppumaan. Hän ryntäsi ovesta sisään ja oli jo varmaankin kysymässä itkuni syytä kun huomasi puhelimen jota puristin käsissäni täydellä voimalla. Niall riuhtaisi puhelimen kädestäni ja luki pari twiittiä ja heitti puhelimen sitten vihaisena jonnekkin jonka jälkeen hän ryntäsi vierelleni lattialle ja painoi pääni hänen rintaansa ja silitti hiuksiani. " Kulta, mikään niistä ei ollut totta" hän sanoi ja hyssytteli mutta en silti lopettanut itkua. Niall painoi minut lähemmäs itseään ja kuulin hänen rauhoittavan sydämen tykytyksen " Sara, sä oot täydellinen mulle, sä oot ja tuut aina olemaan mun prinsessa, jota mä en jätä koskaan" kuulin hänen äänessään itkua ja mieleni teki huutaa ja pyytää anteeksi siitä että olin saanut hänetkin pahalle mielelle oman kohtaukseni takia. "Sara, älä koskaan jätä mua koska kateelliset fanit sanoo niin, etkä sä oo ruma tai läski tai mitään mitä ne sanoo vaan sä oot kaunis ja maailman täydellisin" hän jatkoi samalla kun hän oli jo kääntänyt kasvoni katsomaan omiaan. Näin kuinka hänen täydelliset siniset silmät olivat täyttyneet kyynellillä ja meinasin pakahtaa mielipahasta sillä en todellakaan kestänyt katsoa häntä sellaisena. Olin jo lopettanu itkemisen mutta viimeiset pisarat putoilivat vielä puulattialle. Pyyhin kyyneleen hänen poskeltaan ja suutelin häntä ja sulkeuduin sitten hänen lämpimään halaukseensa.

En tiedä kuinka kauan istuimme lattialla sylikkäin mutta viimein kun olin saanut meikkini korjattua ja en enää näyttänyt itkeneeltä lähdimme käsikkäin alakertaan josta lähdimme sitten kohti sovittua tapaamispaikkaa "Niall" Sanoin ja hän kääntyi välittömästi katsomaan minua " tää ei oo sunkaan vika, mä ymmärrän kyllä että sun fanit suojelee sua" Sanoin ja hän painoi suukon otsalleni ja avasi auton matkustajan puoleisen oven ja astuin sisään ja katsoin ikkunasta kuinka hän hölkkäsi toiselle puolelle. Hän istuutui ja katsoi sillä aavisti että minulla olisi vielä jotain sanottavaa "Ethän sano tästä muille ?" Kysyin ja hän pudisti päätään ja antoi vielä suukon poskelle ja lähti sitten ajamaan kohti ravintolaa.